Viime viikko alkoi melkoisessa myllerryksessä, harmituksessa ja jännityksessä. Kipuillut jalka helpotti otettaan sen verran, että uskalsin maanantaina kokeilla juosta ihan peruslenkin. Kaikki alkoi hyvin ja luulin vaivan jo osittain poistuneen, mutta kylläpä se kipu sieltä reilun puolen tunnin juoksemisen jälkeen tuli. Ja niin kipeäksi, että juuri pääsin takaisin lähtöpaikkaan. Siinä olikin sitten viime viikon juoksut, tällä viikolla en juokse ollenkaan. Jalka saa nyt huilata juoksun iskutuksesta, sitä hierotaan ja koitan tietenkin hoitaa sitä myös kotona parhaani mukaan. Vaivalle on nyt nimikin: juoksijan polvi, sama mikä mulla oli viime syksynä. Silloin se meni tosi vähällä pois, mutta nyt taisi päästä vähän turhan pitkälle, kun se säteilee polven lisäksi aika kovasti myös lähentäjään ja lonkankoukistajaan. Onneksi uinti ja pyöräily sujuu ilman tuntemuksia, niin niitä saa tehdä ihan mielinmäärin!
Jalan aiheuttaman harmituksen lisäksi onneksi viikkoon mahtui kivojakin juttuja. Ensimmäinen uintitesti tälle syksylle sujui odotusten mukaisesti, kun uin riittävän määrän satasia keskiarvolla himpun verran yli 1.25. Siitä lähdetään parantamaan, katsotaan mihin keväällä päästään ;). Uinti kulkee muutenkin jo pääasiassa kivasti, vaikka edelleen altaassa huonot ja hyvät päivät erottuvat aika selvästi. Onneksi tällä hetkellä niitä hyviä on kuitenkin rutkasti enemmän kuin huonoja! Uimiseen on taas löytynyt se viime talvesta tuttu rytmi, eikä sitä hallille menoa enää sen kummemmin ajattele. Pitkienkin työpäivien jälkeen olen hyvillä mielin mennyt kelailemaan ja tuijottelemaan kaakeleita, ja iltamyöhällä poistunut hallista pimeään iltaan hymyssä suin maailman parhaasta harrastuksesta ja sen aiheuttamasta nälästä nauttien.
Ja jos uinti tuntuu nyt maistuvan, niin kyllä kelpaa myös ajella pyörällä tuolla syksyn väriloistossa. Viime viikolla Felixille sattui pikku haaveri, kun kesken lenkin siitä meni vaihteiden vaijeri poikki. Jouduin soittamaan kyydin kotiin ja jättämään hyvältä tuntuneen lenkin kesken. Onneksi maasturi (joka on saanut nimekseen Möllis) on ollut valmiina ulkoilemaan, ja nyt oonkin ajellut sillä viime päivinä aika monta tuntia. Yhtäjaksoisesti en oikein jaksa sillä tuolla pusikoissa pyöriä kovin kauaa ilman päämäärää, mutta lauantaina sain hyvän treenin tehtyä ajamalla maasturilla salille spinningiin ja sieltä pois. Samoin työmatkat erilaisten mutkien kautta ovat olleet mahtavia, voi niitä Pyynikin maisemia auringonlaskun aikaan...
Pieni ihme, tai vähän suurempikin, pitäsi tapahtua, että pääsisin Kankaapään puolikaalle. Väkisin en sinne lähde jalkaa kipeyttämään, vaan enemmin siirrän taas jälleen kerran juoksun myöhempään ajankohtaan. Se, onko se ajakohta vielä tänä syksynä vai vasta ensi vuonna, selvinnee jossain vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti