tiistai 31. joulukuuta 2013

Hyvää uutta vuotta!

Pieni joululoma on jo kaukana takana ja arkeen palattu varsin kiireisten työpäivien merkeissä. Nyt kuitenkin saa päivän taas huilahtaa ennen alehulinoiden jatkumista :).

Joulu Kuopiossa sujui mukavasti ja päiviin mahtui monenlaista puuhaa. Ehdittiin olla paikanpäällä neljä kokonaista päivää, joka toi kummasti loman tuntua verrattuna normaaliin viikonloppuun. Treenirintamalta reissun ajalta sen verran mainittakoon, että tunti päivässä kivaa tekemistä niin mieli pysyi virkeänä. Kuopion uimahallissa uinti maistui (ja kulkikin kivasti!) muutamaan otteeseen, lenkkarit pääsivät kipittelemään tutuissa maisemissa pari kertaa ja kertaalleen suuntasin Puijolle hiihtämään. Hiihto lyhyellä tekolumenladulla oli yllättävän mukavaa, eikä samat maisemat alkaneet tympiä lyhyehköä treeniä tehdessä.


Reilun viikon kevyt jakso treeneistä tuli kyllä tarpeeseen muutenkin kuin mielen osalta. Muutama viikko ennen joulua aloin ihmetellä miksi uinti ei kulje oikein minään päivänä. Fiilis oli joka kerta altaassa huono ja ihmettelin, että mihin se hyvä uintivire noin vain alkoi kadota. Vastaus löytyi jouluviikolla hierojan pöydällä - myös triathlonistin kannattaa hierotuttaa myös selkää ja hartioita. Koko syksy on panostettu jalkojen hoitoon ja hierontaan ja nyt kun koko selkä, niska ja hartiat pääsivät käsittelyyn, niin jumi olikin melkoinen. Jo kerran käsittely auttoi ihan hurjasti ja fiilis parani kerralla taas lähemmäksi normaalia. Sama käsittely vielä uudestaan vuodenvaihteen jälkeen, niin luulisi taas pääsevän altaassa johonkin.


Nyt edessä odottaa arkeen paluu myös treenien osalta, kun tulossa on vajaan kolmen viikon treenijakso. Vielä kun pari päivää maltan mennä maltilla, että muutamama päivä sitten alkanut yskiminen loppuisi (eikä kehittyisi miksikään oikeaksi flunssaksi), niin loppuviikosta olisi kivoja treenejä tehtäväksi!



Uintikuvat on otettu hieman ennen joulua ja samaan syssyyn videoitakin kuvattiin, mutta en saa videota laitettua nyt tänne. Joten jos kiinnostaa, niin linkistä pääsee katsomaan.

http://www.youtube.com/watch?v=vgZOexvbnCA

Hyvää uutta vuotta kaikille!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Täyttä tohinaa.

Kuten otsikostakin voi päätellä, on takana melkoisen täyteläinen viikko. Kaikkien normaalien juttujen lisäksi viikkoon mahtui mm. kavereiden näkemistä pariin otteeseen (siis muuallakin kuin treenien parissa) ja masters-uintiporukan pikkujoulut (ja ensimmäinen avantokäynti ikinä!). Kivaa puuhaa, mutta onneksi joka viikko ei ole yhtä kiireinen.

Treenit kulkivat tuttuun tapaan perustekemisen parissa. Uinti tuntui jostain syystä takkuiselta harva se päivä, vaikka torstaina pääsin ihan märkäpuvulla revittelemään altaaseen. Oli mukavaa vetää Alpha päälle pitkästä aikaa ja nauttia sen tuomista eduista ;). Ja kun yksi laji ei kulje niin kivasti kuin voisi, niin onneksi joku onnistuu.. Sain nimittäin tällä viikolla ekaa kertaa sitten viime talven tehtyä trainerilla hyvät ja vähän kovemmat pyörätreenit. Jostain syystä sillä ajaessa mun on tosi vaikeaa tehdä yhtään mitään vk-treeniä, mutta tällä viikolla se onnistui. Yksi avain onnistumiseen on ainakin se, että täytyy ajaa jossain muualla kuin kotona. Tämän päivän vk-tehoinen setti 15min pyörää ja perään 5min juoksua kahteen kertaan meni niin mukavasti, että täytyy varmaan jatkossakin tehdä osa vk-treeneistä trainerilla. Tähän asti olen siis näin talviaikaan hoitanut ne spinningissä, jossa ei siis ole mitään ongelmaa saada tehtyä tehokkaampaakin treeniä.

Koko syksyn temppuillut polvi, tai oikeastaan lopulta molemmat polvet, ovat nyt siinä kunnossa, että pystyn juoksemaan puolisen tuntia kerrallaan 2-3 kertaa viikossa. Reippaampaa vauhtia uskallan mennä lyhyissä pätkissä ja sitten väliin rauhallisempaa tai tekniikkajuttuja. Suunta on selvästi ylöspäin ja tämän päivän puolentunnin juoksu ei aiheuttanut mitään tuntemuksia, mutta vaivan selvittäminen jatkuu edelleen.. Toisessa jalassa se taisi olla perinteistä juoksijanpolvivaivaa, mutta toinen kipeytyy ihan jostain muusta syystä.

Nyt edessä on viikko töitä ja sitten pääsen "joululoman" viettoon. Vaikka normaalisti loma-ajat on parasta treeniaikaa, niin jouluna ykkösjuttu on kyllä perheen kanssa yhdessä oleminen ja rennosti ottaminen :). Toki pienet treenit mahtuu joulunpyhiinkin, mutta ainakin uimisesta ja pyöräilystä pieni kolmen päivän tauko tulee ihan tarpeeseen. Sen verran tiiviisti on koko syksy niiden parissa vietetty, että yritän olla ajattelematta kumpaakaan kolmeen päivään ;). Lenkkarit ja sukset saavat suihkia sen verran kuin hyvältä tuntuu ne muutamat päivät.

torstai 5. joulukuuta 2013

Testitiistai.

Viikot rullaa täällä mukavasti omalla painollaan, välillä treenataan enemmän ja tehdään töitä vähemmän ja päinvastoin. Nyt edessä on monen päivä vapaa, joten pääsen ihan urakalla kauhomaan altaaseen ja surruuttamaan trainerilla spinningin ja salitreenin lisäksi. Ennen näitä useamman päivän vapaita olin tiiviin pätkän töissä, joten treenejä keventelin vajaan viikon ajaksi. Ainakin altaassa näytti kevyiden päivien jälkeen kulkevan, liekkö juuri niiden ansiosta tai sitten oli muuten vaan taivaankappaleet kohdallaan ;).

Tiistai-aamuna kukonlaulun aikaan hyppäsin taas altaaseen ja kunnon alkuverryttelyn jälkeen tutun 15x100m testin kimppuun. Verrassa vielä tuntui, etten herää päivään ollenkaan, mutta kummasti alkoi kulkemaan parin ekan satasen jälkeen. Koville se kuitenkin otti, enkä kovempaa olisi päässyt. Aika kivasti sain pidettyä vauhdin kasassa, vaikka oikean vauhdin arvoiminen olikin tosi hankalaa.

Tältä lopputulos näytti:

Eli nyt ainakin näyttää siltä, ettei altaassa vietetyt tunnit ole hukkaan heitettyä aikaa. Toki tällaisella testillä ei vielä pitkälle pötkitä triathlonkisoissa, kun ei saa välissä keskellä järveä alkaa huilaamaan ;). Mutta ainakin omaan silmää tulos tällä hetkellä miellyttää, ja samalla kasvaa nälkä saada taulokko vielä mukavampiin lukemiin tulevaisuudessa!

Pari kuvaakin on testin tiimellyksestä, hieman heikkoja sellaisia mutta kuvia kuitenkin.






sunnuntai 24. marraskuuta 2013

My day II.

Nyt on vuorossa päiväohjelmaa vapaapäivän osalta. Eli töitä kun ei ole, niin ehtii puuhata kaikenlaista muuuta, kuten...

Aamu alkoi kellon soitolla 8.30, mikä on mulle vapaapäivinä melko normaali aika heräämiselle. Aamupalarahka ja kahvia naamariin pikimmiten. Sitten hetki hengailua ja tavaroiden pakkaamista kotona. Varttia vaille kymmenen lähdin ajamaan uimahallille, joka aukeaa kymmeneltä.

Tosi herkullisen näköinen, puoliksi syöty aamurahkis.
Aamuinen uimahalli.

Uin tunnin verran ja sitten siirtyminen pikapikaa altaasta kotia kohti. Pikainen stoppi ja pakkaus kotipihassa, ja sitten matkattiin Poltteelle Laurin triathlonporukan yhteistreeneihin. Kahdeltatoista istuin jo pyörän päällä. Treeni piti sisällään alkuverran pyörällä, salijuttuja (mulla mavea pääsarjana 10x5 toistoa ) puolisen tuntia, taas pyörää, pikku juoksu ja loppuverra pyörällä. Treeni kulki ihan mukavasti, aika perussettiä. Kaikista parasta oli päästä juoksemaan edes pieni pätkä! Kipeänä ollut polvi on jo vähän parempi ja kestää pikkujuoksut :). Nyt täytyy vaan malttaa vielä vähän, hoitaa sitä hyvin ja aloitella varovasti juoksutreenit...
Välipalaa matkalla toiseen treenipaikkaan.



Felix matkustaa.
Puoli kolmen aikoihin treeni oli tehty ja lähdettiin käymään kotona. Pian istuttiin kuitenkin taas autoon ja suunnattiin Ideparkkiin. Siellä käytiin ihan ensimmäiseksi syömässä ja ruokailun jälkeen oli edessä joululahjojen vakoilua. Jäi kyllä vielä vakoilun asteelle, eikä mitään muutakaan kummoista hankittu. Yksi paketti korvakoruja piti käydä hakemassa, sillä tiputtelen niitä ihan lahjakkaasti uima-altaan pohjaan. Onneksi niiden ei tartte olla kultaa ;).

Coyoten herkkuhamppari.
Ja jälkkäri.
Kotimatkalla pysähdyttiin pikaisesti ruokakaupassa ja loppuilta kuluukin sohvalla pyykkikoneen mölinää kuunnellen.

Tällainen vapaapäivä on kyllä aika tavallinen vapaa (kylläkin tosi mukava sellainen), tosin Ideaparkissa ei nyt ihan joka viikko tule käytyä. Nyt oli kivasti aikaa humputtelulle, kun treenit oli tehty hyvissä ajoin. Viikonloppuvapaat eroaa viikovapaista siinä mielessä, että viikolla usein teen toisen treenin vasta illalla.

Viikko meni muutenkin treenien osalta aika normaalisi, välillä oli helpompaa ja välillä takkuisempaa. Kaikkein parasta kuitekin oli se, että uin tällä viikolla paljon ja normaalia enemmän (reilu 20km) ja loppuviikosta uinti tuntui jo tosi helpolta. En tiedä oliko vauhdissa mitään eroa normaaliin, mutta fiilis oli ihan huippu! Lämpimästi suosittelen testaamaan tällaista uintipainotteista viikkoa muillekin nisteille :).

perjantai 15. marraskuuta 2013

Pk.

Kevyt viikko sujui helposti laiskotellen, mikä lie siinä onkaan, että kun kerran saa ottaa iisisti, niin sitten ei jaksaisi tehdä edes niitä vähäisiä treenejä! Äkkiä ihminen näköjään laiskistuu.. Yhteensä kaksi lepopäivää + neljä kevyttä päivää ja sitten taas perustreenin kimppuun. Mitä se perustreeni sitten mulle nyt syksyllä on?

Kevyen viikon puuhaa :)
Maanantaisin teen yleensä kevyen treenin, joko aamulla kiva uinti tai esim. työmatkat maasturilla. Tiistai-aamut alkaa reippaammalla uinnilla ja päättyy illalla kevyeen ja lyhyeen tekniikkauintiin. Jos tiistai on vapaapäivä töistä, niin usein ajan päivällä pari tuntia pyörällä silloin. Keskiviikkona pääjuttu on illan uinti, joka on useimmiten viikon pisin uintitreeni eli n.4km. Torstaina spinningiä ja lyhyt sali, perjantaina ja lauantaina masters-uintien lisäksi pyörää ja/tai salitreeniä, sunnuntaina huilataan tai jos on vapaapäivä töistä, niin sitten pidempää pyörätreeniä tms. Siinäpä pääjutut, ja kuten huomata saattaa niin uintia on aika reilusti ja uintipäivät pysyvät viikosta toiseen lähes samanlaisina. Niiden ohessa pyöräilyä tulee reilusti, nyt kun on vielä siinä mielessä mieleistä ajaa, että voin tehdä pyörätreeniä spinningissä, maasturilla ulkona ja tällä viikolla alkoi trainerikausikin kotona. Helppoa ajaa, kun vaihtoehtoja on niin paljon. Juoksu on vielä hyvin, hyvin vähäistä, joten on kivaa, että uinti ja pyöräily maittavat.
Felix valmiina trainerikauteen.
 Vaihtelua viikkoihin tuo epäsäännölliset työt. Saatan olla vapaalla arkena jopa kolme päivää, ja tehdä sitten viikonloppuna molemmat päivät töitä. Joskus taas sitten teen useamman pitkän arkivuoron ja viikonlopun saan olla vapaalla. Treenit on helppo suunnitella töiden mukaan ja viikkorytmityskin elää vähän töiden mukana. Vapaapäivät on sitten tehokkaita treenipäiviä, työpäivinä kun ei ehdi ja jaksa (varsinkaan enää illalla koko päivän seisomisen ja kävelemisen jälkeen) niin paljoa.

Tehot on luonnollisesti pk-kaudella nyt malttisia, mutta syksystä huolimatta teen kyllä hieman reippaampiakin pätkiä siellä pk:n seassa. Altaassa tehoja nyt tulee vähän viikosta riippuen enemmän tai vähemmän, ja pyörällä tykkään ajaa kerran viikossa vk-spinningin. Ihan kokonaan en halua tehoja kadottaa, kun sitten keväämmällä on kamala palata taas kovempien treenien pariin ja pyörällä on mulle aika tärkeää tehdä sitä reippaampaa treeniä, jotta osaisin joskus Felixilläkin ajaessa ottaa itsestäni vähän enemmän irti.

Tällaisella ohjelmistolla oon nyt syksyä taittanut eteenpäin. Hyvin tuntuu toimivan ja treenit sujuu pääosin kivasti. Tällä viikolla maanantaina ja tiistaina oli ensimmäistä kertaa koko syksynä tosi vaikea herätä aikaisin ja päivät ei oikein käynnistyneet ollenkaan, mutta onneksi se taisi olla väliaikaista. Muuten en ole havainnut mitään syysmasennusta ;).

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Syksyistä menoa.

Viikot sujuvat sen verran joutuisasti ja mukavasti eteenpäin, etten ole olevinaan ehtinyt edes kuulumisia kirjoittaa. Nyt on kuitenkin tämäkin viikko sekä treenien, että töiden osalta paketissa ja vietän leppoisaa sunnuntai-iltaa sohvalla.

Pari hyvää perustreeniviikkoa on taas saatu kasaan, eli rahaa on laitettu pankkiin ensi kesää ajatellen ;). Viikkoihin on mahtunut edelleen reilusti pyöräilyä sekä maasturilla että spinningissä ja toinen pääjuttu on ollut tietenkin uinti. Pari tehokkaampaakin treeniä sain tehtyä uima-altaan lisäksi intervalli-spinningien parissa ja kylläpä muuten teki hyvää! Kummasti arvostaa kovempien treenien fiilistä nyt kun niitä on vähemmän.

Vaikka monet taitavat odottaa jo talven tuloa, niin musta tuntuu, etten kaipaa lunta ollenkaan. On ollut niin helppoa lähteä vielä kotoa ajamaan töihin tai vaikka lempparilenkkiä Pyhäjärveä ympäri! Nastarenkaita talviajelua varten en ainakaan vielä ole ajatellut maasturiin hankkia, sillä varpaat palelee jo nyt kun lämpötila lähestyy nollaa.. Sen verran löytyy mukavuudenhalua, että taidan viritellä maantiepyörän ja trainerin käyttöön kun pakkaset ja lumi tulevat. 

Uinti tuntuu menevän tasaisen varmasti pikkuhiljaa eteenpäin. Hetkittäin oon kyllä edelleen ihan valmis nakkomaan lättärit ja muut kamat hallin seinille ja välillä taas voisin asua altaassa monta tuntia päivässä. Ainakaan ei tule tylsää, kun ei koskaan tiedä miten se uinti kulkee sinä päivänä. Sen kyllä viime viikolla huomasin, että suoraan parin tunnin spinningin jälkeen se ei ole ihan kaikkein lennokkainta ja helpointa. Ei liene kauhean yllättävää?! Parasta yleensä on, jos uinti on eka treeni sille päivälle. Se vaatii edelleen sen verran keskittymistä ja jaksamista, että harvoin on enää koko päivän puuhastelujen jälkeen altaassa parhaimmillaan.

Kokonaisuutena syksyn treenit kulkee siis niin kuin pitääkin, vielä kun vaan saan juoksun takaisin mukaan. Sinänsä kiire ei ole, kun tekemistä on muutenkin ihan kivasti ja aikaa rakennella juoksukuntoa vielä pitkään. Ensi viikon aloitan taas kevyemmin, jotta kroppa ei totu samanlaiseen menoon viikosta toiseen. Oon huomannut, että mulle sopii parhaiten tehdä aina kaksi perusviikkoa ja sitten yksi kevennetty. Aina viikot ei mene ihan kalenteriviikkojen mukaan ja joskus harvoin teen kolme normiviikkoa ja sitten kevyt, mutta silloin on yleensä jotain erikoista herkkua ohjelmassa.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

My day.

Musta on kiva silloin tällöin lukea blogeista, miten muut urheilevat ihmiset rytmittävät päivänsä. Joten siitä innostuneena kasailin eilisen päivän osalta yhden esimerkkipäivän omasta arjesta. Tämä kyseinen päivä on työpäivä ja jossain vaiheessa teen vielä vapaapäivästä oman esimerkkinsä. 

Tiistai

Herätys klo 6.10. Kauheasti ei väsytä nousta, mutta silti en ole oppinut aamueläjäksi ainakaan vielä. En voisi kuvitellakaan nousevani joka aamu tähän aikaan, mutta muutaman kerran viikossa se on ihan ok. Aamutoimet, jugurtti aamupalaksi ja suunta Kangasalle uimahalliin.


Uintitreenit klo 7-8.10. Treeni piti sisällään vähän tekniikkaa, potkuja ja pääsettinä paljon satasia. Ei täysiä, mutta reipasta vauhtia. Mittaa treenille tuli 3,4km. Suihkun kautta kotiin aamupalalle!


Aamupala kotona klo 9. Vakkariaamupala pitää sisällään leivän paistetulla munalla, reilun annoksen rahkaa erinäisillä lisukkeilla ja reilusti kahvia. Aamupalan jälkeen oon valmis siirtymään töihin autolla.


Työpäivä 10-19.30. Tänään vuorossa oli pitkä työvuoro. Töissä ehdin puuhata päivän aikan yhtä sun toista ja aika kului pitkästä vuorosta huolimatta kohtuu nopeasti. Jalat kyllä kertoivat illalla, että päivä on seisty tiiviisti kovalla lattialla. Työpäivän aikana söin lounaan ja kaksi välipalaa, kuten aina arkipäivinä töissä.

Autolla kotiin, ja kotona päivällinen klo 20. Iltapuuhana oli tehdä seuraavan aamun spinning-tunti loppuun ja hakea Lauri töistä yhdeksän maissa.

Iltapalarahka vielä klo 22 ja sen jälkeen nukkumaan, sängyssä olin klo.22.30.

Päivästä ei kauheasti ollut kerrottavaa, mutta tapahtumien osalta tiistai oli kyllä tosi normipäivä. Joskus uin tiistaisin kahdesti, kun illalla on vielä tri-seuran vuoro, mutta tällä kertaa oli pakko tehdä spinning valmiiksi ja tänään keskiviikkona kello soitti taas aikaisin (6.30). Iltauinti on sen verran myöhään, että seuraavana aamuna on kiva nukkua hieman pidempään. Unesta en nimittäin viikollakaan kauheasti tingi, kahdeksan tunnin unilla pärjään muutaman päivän, mutta yhdeksän tuntia on paras, eikä sitten tarvitse vetää mitään uniövereitä vapaapäivänä ;).

Lopuksi vielä hauska kuva meidän pyöräperheestä, kun tänään asettelin pyörät siististi rappusten alle. Aika täyttä alkaa olla, mutta Felix toki muuttaa talveksi traineriin.


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Pyhäjärveä ympäri ja muuta mukavaa.

Viime viikko kului kyllä kirjaimellisesti perustreenin parissa, tunteja kertyi melkoinen määrä ja tehot olivat lyhyitä reippaita pätkiä lukuunottamatta niin pk:ta kuin olla ja voi. Ajoin paljon pyörällä, ja tuijottelin kaakeleita hieman kampien pyörittämistä vähemmän. Juoksua viikkon ei kuulunut, koska jalka saa edelleen huilata ja koittaa parantua ilman juoksun iskutusta. Tunteja kertyi vähän huomaamatta, kun ajoin useampana päivänä pyörällä töihin ja innostuin myös ajamaan Pyhäjärven ympäri pari kertaa saman viikon aikana! Tiistain vapaapäivänä oli hyvää aikaa kiertää reitti ekaa kertaa ja niin hienohan se oli, että piti mennä sunnuntaina uudestaan. Kun lähden kotoa ajamaan ja kierrän koko lenkin, niin matkaa tulee n.47km ja se tarkoittaa maasturilla leppoisalla vauhdilla edeten ja muutamissa liikennevaloissa seisten vajaata kahta ja puolta tuntia. Maisemat on kyllä aivan huikeat ja jos vain malttaisin (enkä jäätyisi) niin jäisin ihastelemaan niitä vähän väliä! Onneksi hienoja maisemia riittää niin pitkälle matkalle, että pysähtelemättäkin niistä ehtii nauttia. Jos joku tamperelelainen ei ole reittiä kiertänyt, niin lämpimästi suosittelen. Ja mä siis ajelin ihan sitä ohjattua reittiä pitkin (siniset tarrat valopylväissä ja teksti PYHÄ) ja ekalla kerralla ajoin kerran harhaan. Sekin harhareissu päättyi lyhyeen, kun tie päättyi ja tiesi kääntyneensä väärään suuntaan. Joten hyvin oli reitti merkattu ja onnellinen Pyhäjärven kiertäjä selvisi takaisin lähtöpisteeseensä :).

Sunnuntain järvikierroksella. Saanen esitellä uudet perheenjäsenet nimien kera: isompi Toffe ja pienempi Möllis.
Sunnuntai-iltana reippaasta viikosta aiheutunutta väsymystä en juuri havainnut, mutta se tulikin sitten vähän jälkijunassa. Kahden hyvän ja tuntimääräisesti reilun viikon jälkeen tekee ihan hyvää vähän himmailla, ja pikkuväsy on hyvä jarru liikaa intoilua vastaan. Joskus kevyet viikot ovat tylsiä ja tuntuu, ettei tee mitään, mutta nyt olen nauttinut lyhyemmistä treeneistä ja ei niin ohjelmoidusta viikosta.
Viime viikolla Felixkin pääsi vielä lenkille, ehkä viimeistä kertaa tänä vuonna?
Tänään oli tarkoitus tehdä altaassa reilun kolmen kilsan kelaus-treeni, mutta väsy oli työpäivän jälkeen melkoinen ja uinti tuntui tahmealta. Treeni muuttui lyhyemmäksi ja piti sisällään muutamia lyhyitä ja reippaita pätkiä. Mistä tietää, että päätös lyhentää treeniä oli oikea? No siitä, että sen jälkeen ei pode huonoa omaatuntoa "kesken" jääneestä treenistä ja on vaan onnellinen, ettei pakolla tahkonnut kolmea kilsaa menemään. Uskon, että lähes jokaisella on joskus huono omatunto joko siitä, että ei lähtenyt treenaamaan tai siitä, että on jättänyt treenin kesken. Joskus se saattaa kuitenkin olla paras ratkaisu, eikä sitä kannata murehtia sen kummemmin. Laiskuus kannattaa tietenkin erottaa näistä fiksuista ratkaisuista ja usein nuutunut fiiliskin johtuu vain työpäivän jälkeisestä väsystä, joka poistuu kun lähtee treenaamaan.

Tälle viikolle on luvassa vielä ihana pidennetty viikonloppu perheen parissa ja muutamia mukavia treenejä, mutta niitä niin vähän, että voin taas ensi viikolla innolla palata normaalin viikon pariin ;).

maanantai 7. lokakuuta 2013

Jotain hyvää, jotain huonoa.

Viime viikko alkoi melkoisessa myllerryksessä, harmituksessa ja jännityksessä. Kipuillut jalka helpotti otettaan sen verran, että uskalsin maanantaina kokeilla juosta ihan peruslenkin. Kaikki alkoi hyvin ja luulin vaivan jo osittain poistuneen, mutta kylläpä se kipu sieltä reilun puolen tunnin juoksemisen jälkeen tuli. Ja niin kipeäksi, että juuri pääsin takaisin lähtöpaikkaan. Siinä olikin sitten viime viikon juoksut, tällä viikolla en juokse ollenkaan. Jalka saa nyt huilata juoksun iskutuksesta, sitä hierotaan ja koitan tietenkin hoitaa sitä myös kotona parhaani mukaan. Vaivalle on nyt nimikin: juoksijan polvi, sama mikä mulla oli viime syksynä. Silloin se meni tosi vähällä pois, mutta nyt taisi päästä vähän turhan pitkälle, kun se säteilee polven lisäksi aika kovasti myös lähentäjään ja lonkankoukistajaan. Onneksi uinti ja pyöräily sujuu ilman tuntemuksia, niin niitä saa tehdä ihan mielinmäärin!

Jalan aiheuttaman harmituksen lisäksi onneksi viikkoon mahtui kivojakin juttuja. Ensimmäinen uintitesti tälle syksylle sujui odotusten mukaisesti, kun uin riittävän määrän satasia keskiarvolla himpun verran yli 1.25. Siitä lähdetään parantamaan, katsotaan mihin keväällä päästään ;). Uinti kulkee muutenkin jo pääasiassa kivasti, vaikka edelleen altaassa huonot ja hyvät päivät erottuvat aika selvästi. Onneksi tällä hetkellä niitä hyviä on kuitenkin rutkasti enemmän kuin huonoja! Uimiseen on taas löytynyt se viime talvesta tuttu rytmi, eikä sitä hallille menoa enää sen kummemmin ajattele. Pitkienkin työpäivien jälkeen olen hyvillä mielin mennyt kelailemaan ja tuijottelemaan kaakeleita, ja iltamyöhällä poistunut hallista pimeään iltaan hymyssä suin maailman parhaasta harrastuksesta ja sen aiheuttamasta nälästä nauttien.

Ja jos uinti tuntuu nyt maistuvan, niin kyllä kelpaa myös ajella pyörällä tuolla syksyn väriloistossa. Viime viikolla Felixille sattui pikku haaveri, kun kesken lenkin siitä meni vaihteiden vaijeri poikki. Jouduin soittamaan kyydin kotiin ja jättämään hyvältä tuntuneen lenkin kesken. Onneksi maasturi (joka on saanut nimekseen Möllis) on ollut valmiina ulkoilemaan, ja nyt oonkin ajellut sillä viime päivinä aika monta tuntia. Yhtäjaksoisesti en oikein jaksa sillä tuolla pusikoissa pyöriä kovin kauaa ilman päämäärää, mutta lauantaina sain hyvän treenin tehtyä ajamalla maasturilla salille spinningiin ja sieltä pois. Samoin työmatkat erilaisten mutkien kautta ovat olleet mahtavia, voi niitä Pyynikin maisemia auringonlaskun aikaan...

Pieni ihme, tai vähän suurempikin, pitäsi tapahtua, että pääsisin Kankaapään puolikaalle. Väkisin en sinne lähde jalkaa kipeyttämään, vaan enemmin siirrän taas jälleen kerran juoksun myöhempään ajankohtaan. Se, onko se ajakohta vielä tänä syksynä vai vasta ensi vuonna, selvinnee jossain vaiheessa.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Vähemmän ja kevyemmin.

Siinäpä tämän viikon teema. Maanataina tein vielä aika normaalin treenipäivän, mutta tiistaista eteenpäin treeniä on tullut selvästi normaalia viikkoa vähemmän. Kroppa alkoi parin hyvän ja tuntimääräisesti reilumman viikon jälkeen huudella vähän kevyempää settiä, joten tällä kertaa se sai mitä halusi. Jaksotuksellisesti tämä oli hyvä juttu, sillä nyt voin tehdä vielä pari hyvää viikkoa ennen puolikasta, joka toivottavasti odottelee kolmen viikon kuluttua.

Treenit ovat edelleen maittaneet hyvin, joskin pientä syysväsymystä on havaittavissa.. Miksei läpi talven voi olla valoisaa myös aiemmin aamulla? Kummasti luomia painaa, kun joutuu välillä heräämään pimeän aikaan, mutta kaipa siihen taas tottuu. Kylmä sää ei ole enää tällä viikolla huudellut maantiepyöräilemään, ja kaikki viikon pyöräilyt olenkin ajanut spinningissä. Vielä en kuitenkaan laita Felixiä talviteloille, sillä joku nätti syyslenkki täytyy tehdä. Uusi maasturi muutti meille pari viikkoa sitten ja nyt ajelen maasturilla aika paljon mieluummin kuin ennen. Vanha maasturi oli mulle vähän epäsopiva ja raskas ajaa, mutta uudella 29:llä rullaa ihan kivasti välillä työmatkatkin. Matkaa mulle tulee n.15km suuntaansa, joten menee kyllä ihan treenistä kun sen edestakaisin maasturilla ajelee. Tehokasta ajo-aikaa ja miellekkyyttä tulee vähän lisää, jos kiertää latupohjia pitkin osan matkasta.

Uintia viikkoon mahtui viisi kertaa ja n.14km, eli suunnilleen mun normaalin viikon verran. Siitä en kokenut nyt tarpeelliseksi kevennellä kummemmin. Eniten kevyttä viikkoa taisivat kaivata jalat, jotka meinaavat taas suuttua juoksemisesta. Vaikka kilsamäärät kasvoivat kesän kisaviikoista nyt syksylle maltillisesti, niin silti kintut meinaa vetää jumiin milloin mistäkin. Hierojalle on ollut tarvetta nyt kerran viikossa ja toivottavasti ne käsittelyt yhteistyössä muun lihashuollon ja kevyemmän viikon avulla karkoittavat nämä kummat jalkavaivat.

Terhi kirjoittelikin jo hyvän jutun uintitreeneistämme viime viikolla. Yksi uusi juttu tähän syksyyn oli tosiaan liittyminen oikeaan uimaseuraan (enpä olisi tätäkään muutama vuosi sitten uskonut!) ja aloittamaan treenaaminen masters-uintiporukassa. Masters-treenit tuovat huippua vaihtelua perustriathlonisti-kelailuun, sillä usein näissä treeneissä saa uida reilusti reippaita lyhyitä pätkiä ja muitakin lajeja kuin vaparia. Sinänsä ne muut lajit ei ainakaan toistaiseksi ole ihan suosikkeja, mutta kivaa vaihtelua ne silti tuo. Rinulista kyllä ihan tykkään, mutta selkä ja varsinkin perhonen, jota en todellakaan osaa, vaativat vielä kyllä aika paljon harjoittelua ja totuttelua... Ehkä keväällä oon niissäkin vähän parempi ;).


lauantai 14. syyskuuta 2013

Syyskuun kuulumisia.

Aika kuluu näin syksylläkin hirveää vauhtia ja parissa viikossa puiden väri on jo alkanut vaihtumaan. Vaikka en kauheasti talvesta pidäkään, niin kyllä tämän hetkiset raikkaat aamut ja lämpimät syksyiset päivät kelpaavat! Viimeiset kesälomat on nyt pidetty pois, syysflunssa sairastettu ja syksyn treenirytmi alkaa asettua oikeille raiteilleen.

Elo-syyskuun vaiheessa lomailin vajaan kaksi viikkoa ja pääsin jo samalla hyvin normaaliin treeniin kiinni. Sitten sain kuitenkin kipeän kurkun ja räkäisen nokan seurakseni, ja näinpä tuli muutamat päivät huilittua. Onneksi flunssa poistui aika nopeasti, ja nyt olen jo kovalla innolla taas suunnitellut syksyn kuvioita. Aikomuksena on juosta puolimaraton Kankaanpääässä lokakuun puolessa välissä, jos vain mitään ihmeellistä ei tule eteen. Tavoite sinne on asetettu, ja se mielessä täytyy nyt tehdä hyviä juoksutreenejä reilun kuukauden ajan. Juoksumäärät ei tule edelleenkään kasvamaan kovin kummoisiksi, mutta nyt ne vähäiset kilometrit täytyy käyttää niin, että niistä olisi mahdollisimman paljon hyötyä tulevaa puolikasta ajatellen. Tuntuu, että paras terä juoksusta katosi Kuopion kisan myötä, mutta jospa vähän hitaampaa vauhtia jaksaisin sen puolikkaan taivaltaa ;). Matkahan on minulle melkein kuin uusi, sillä olen juossut sen vain kerran viisi vuotta sitten ihan kuntoilupohjalta. Aikaa meni tuolloin vähän alle kaksi tuntia, ja nyt menee toivottavasti lähemmäs puolitoista kuin kaksi tuntia.

Juoksun lisäksi syksyn lämpimät säät ovat edelleen pitäneet maantiepyöräilyn mukana kuvioissa. Kerran tai pari viikossa olen ajanut ulkona, ihan sen mukaan miten mieli tekee. Maasturikin on päässyt ulkoilemaan pariin otteeseen, mutta jostain syystä nuo maantiet vetävät kyllä enemmän puoleensa ainakin toistaiseksi.

Pyörälenkin söpöt lehmut :)
Uintitreenit on myös aloitettu ensi kesää silmällä pitäen. Näyttää siltä, että lähes kaikki viikon uinnit pääsen tekemään porukassa, mikä on tietenkin tosi kiva juttu! Toki omissa ja yksinäisissä uintitreeneissäkin on hyvät puolensa, mutta kyllä se on vaan porukassa niin paljon mukavampaa. Uintiin panostan nyt aika paljon, sillä se on selvästi se juttu, mikä kaipaa eniten lisää vauhtia lyhyitä matkoja ajatellen. Mikäpä olisikaan parempaa aikaa uinnin kehittämiselle kuin pitkä talvi.. Ja sitten kun se vauhti vielä siirtyisi avoveteenkin!

Uimahallin pihasta näkyi hieno sateenkaari yhtenä aikaisena aamuna.
Samalla kun syksy ja pk-kausi tässä kunnolla käynnistyvät, niin koitan ehtiä tulla tännekin tarinoimaan vähän useammin, jos vain on mitään kerrottavaa tästä tavallisesta perusarjesta.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kesän varusteet.

Tämä postaus piti tehdä aika paljon aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Esittelyvuoron saa siis tämän kesän kisavarusteet.

Triathlon on siitä kiva laji, että aika vähilläkin varusteilla pärjää ja pääsee alkuun, mutta tavoitteiden kasvaessa usein myös paremmat varusteet alkavat kummasti houkuttaa. Itse olen vähän sillä kannalla, että kaikkia hienouksia ei tarvitse olla, mutta hyvistä sijoituksista kilpaillessa on vähän turha antaa varusteiden osalta tasoitusta muille.

Pyörä on mulla edelleen sama tuttu kuin viime vuonnaki, eli Felt AR5, tuttavallisemmin Felix, vuosimallia 2012. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, niin tykkään siitä tosi paljon, eikä aikomuksissa ole kyllä vaihtaa mihinkään. Osasarja siinä ei nyt mitään erikoista laatua ole (105), mutta ainakin toistaiseksi ovat riittäneet ja toimineet varsin hyvin. Tänä vuonna pyörään vaihdettiin Rotorin Q-rings-rattaat, jotka ovat olleet aivan huiput. En tiedä, onko osa vaan jotain kuvitelmaa, mutta ainakin olevinaan mäet on helpompi kiivetä tuolla kuin tavallisella rattaalla. Rattaiden lisäksi uudet kiekot ostettiin keväällä, kun Felixin mukana tulleet kiekot eivät ole kovin kummoiset (treeneissä menevät kyllä hyvin). Kisakiekoiksi tuli FFWD:n F6R:t. Ja onhan ne aika ihanat :).


Märkäpuku vaihtui astetta kalliimpaan malliin, Orcalla luonnollisesti mennään edelleen ja Alpha on malli. Puku on mukavan joustava ja kädet pääsevät liikkumaan tosi hyvin. Kesällä pääsin vielä testaamaan Alphan lisäksi Orcan 3.8 (hintaluokka suunnilleen sama, mutta 3.8 kelluttaa enemmän), ja samalla reitillä ajat oli lähes identtisiä noilla kahdella puvulla uituna. Joten Alphalla mennään, se on minun mielestä mukavampi.


Juoksukenkinä olen käyttänyt kisoissa Zooteja ja niillä juoksinkin aina Joroisten sprinttiin asti. Uusi malli hankittiin keväällä, mutta jostain syystä se ei missään vaiheessa istunut jalkaan ihan yhtä hyvin kuin vanhemmat mallit. Uusi kiristyssysteemi oli kyllä ihan toimiva, ja kengät sai nopeasti jalkaan. Olin kuitenkin katsellut Oneja jo aiemmein, ja sitten Joroisilta sain parin testiin itselleni. Ja älyttömän hyvältähän ne tuntuu! Mukavat jalkaan, kivan nopeat ja vielä hienon näköisetkin. Aika vähän olen vielä ehtinyt niillä juosta, mutta luulen, että tällä merkillä ja mallilla mennään aika pitkälle eteenpäin. Mulla oleva malli on Cloudracer.




Peruslenkkareina olen käyttänyt kohta vuoden verran Niken Zoom Elitejä, jotka tuntuvat toimivan minulla pk-vauhdeissa varsin mainiosti. Kengät kuuluvat lightweight-sarjaan, mutta silti niissä on jonkinverran vaimennusta, joten pitkätkin lenkit on kiva juosta näillä. Ne istuvat hyvin jalkaan ja suosivat päkiävoittoista askellusta. Voin kyllä lämpimästi suositella testaamaan, tuntuu nimittäin olevan melko tuntematon Niken malli. Ja tässä ei ole mitenkään leveä lesti niin kuin osassa Niken malleista, vaan ihan normaali.

Uudet lasit tälle kaudelle sain Martekmanilta, täydelliset pinkit Tifosit vaihdettavilla linsseillä. Mun vanhat aurinkolasit oli niin tummat, että niillä ei Suomen vesisateissa nähnyt mitään, joten varmaan turha edes sanoa, miten tarpeeseen uudet lasit ovat tulleet kesän aikana. Tummaa ja kirkasta linssiä olen pääasiassa käyttänyt, ja ne toimivat tosi hyvin. Lisäksi pakettiin kuului oranssi-linssi, mutta sille ei ole ollut tarvetta toistaiseksi.


Kisa-asu vaihtui viime kesästä vain eriväriseen ja yhtä pienempään kokoon. Tämä oli ehdottomasti parempi, ja vielä hyvän värinenkin. Merkki on Orca ja malli Core race suit. Pehmuste on tässä puvussa juuri sopivan paksu (6mm), joten puvulla pystyy ajamaan pitkää lenkkiä ja voisi mennä pidempäänkin kisaan, mutta pehmuste ei silti haittaa juoksua ollenkaan.


Siinäpä oli varmaan tärkeimmät välineet esiteltyinä. Vaikka hyvät varusteet ei tee kenestäkään parempaa triathlonistia, niin hyvät ja erityisesti itselle sopivat varusteet tekevät sekä harjoittelusta, että kisoista aika paljon mukavempia. Välillä saa kyllä harrastaa melkoista arpomista niin hyvien lenkkareiden kuin myös esim.oikeiden kokojen löytymiseksi. Eipä oikein ole muuta keinoa kuin testata ja kokeilla miltä jokin tuntuu käytössä, vaikka toki hyvällä valinnalla voi ainakin vähentää epäonnistuneen hankinnan riskiä. Itselleni ainakin löytyi esim. märkäpuvusta paras koko vain uimalla kahdella eri kokoisella, sillä kuivalla maalla molemmat tuntuivat ihan yhtä hyviltä. Samoin kisa-asun kanssa, viime kesäinen koko on oikein hyvä muuten, mutta sen verran lahkeistä löysä, että ne pääsevät pyöräillessä vähän hankaamaan. Pienemmällä koolla tämä ongelma poistui, vaikka molemmat koot ovat kuitenkin varmasti yhtä oikeita. Sama homma lenkkareiden kanssa, nyt kaapista löytyy lenkkareita koossa 38,38.5 ja 39, joten aika vaikea on arpoa oikeaa koko kunnolla kokeilematta.

Tätä myöten haluan toivottaa kaikille hyvää onnea treenien lisäksi myös varusteiden hankintaan!

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Miten kesä meni?

Kesä meni hyvin, lähes suunnitelmien mukaan. Toki matkan varrelle mahtuu yhtä sun toista, mutta nyt triathlon-kisakauden päätyttyä voin kyllä sanoa, että en voisi olla tyytyväisempi tämän kesän antiin.

Mutta lähdetään liikkeelle keväästä, joka on kuitenkin tärkeää aikaa treenaamisen kannalta. Huhtikuussa tehty ensimmäinen treenileirini Espanjassa oli kyllä ehdottomasti kevään parhaita juttuja, sillä etenkin pyöräkilsoja tuli siellä sen verran kivasti kasaan, että sen avulla pyöräilyynkin löytyi heti ihan hyvä tuntuma. Hyvien juttujen lisäksi keväälle mahtui vähän huonompiakin juttuja, kun kipeänä ollut jalka esti ja lyhensi juoksutreenejä aika oleellisesti muutaman kuukauden ajaksi. Onneksi vaiva kuitenkin saatiin kuriin ennen kisakauden alkua. Juoksukilsat kevään aikana olivat todella vähäiset, mutta vauhti löytyi kelvolliseksi ilman sen kummempaa kilometrien keräystä. Lisäksi keväällä sairastettu vesirokko ei nyt ihan kuulunut suunnitelmiin, ja sen takia tuli viikko täyslepoa ja toinenviikko superkevyttä, mutta pääsin siitä kuitenkin lopulta "helpolla" eroon, eikä mitään jälkitauteja ilmaantunut. Edellä kerrottujen juttujen takia kaikki kevään juoksukisat jäi juoksematta, ja kesäkuun alkaessa into kisata alkoi olla jo aika suuri.


Kesäkuu lähtikin käyntiin heti melkoisella kisaputkella, kun kävin peräkkäisinä viikonloppuina Vantaalla, Sääksissä ja Nastolassa. Vantaan kisa oli tukkoinen, mutta eipä sinne kevenneltykään. Sen jälkeen viikko kevyttä ja Sääksin SM-sprinttiä kohti. Viikolla ehdin sairastaa flunssan, joka ei onneksi äitynyt kovin pahaksi. Lauantaina fiilis oli suht terve, ja tuloksena SM-sprintistä 7. sija. Uinti meni huonosti, pyörä ja juoksu kulki hyvin. Sääksin jälkeen vielä Nastolaan perusmatkalle. Se olikin kisa, jonka varmasti muistan pitkään hankalista olosuhteista. En ole koskaan aiemmin kisannut sellaisessa tuulessa! Iso selkä teki kunnon aallot uintiosuudelle ja pyörälläkin sai välillä painaa aikamoiseen vastatuuleen. Onneksi omat jalat toimivat kivasti, ja vaikka aika ei kummoinen ollutkaan, niin kisasta jäi hyvä fiilis.


Seuraava kisa oli heinäkuussa Voimarinteellä perusmatkan muodossa. Siellä uinti alkoi jo muistuttaa sitä mitä olin odotellut, mutta vastaavasti pyörän ja juoksun osalta ei oikein löytynyt kisafiilistä. Pyörällä matkustin ja juoksussa sentään edes yritin, mutta voimat loppui ekan 5km:n jälkeen. Viime kesän hyvä suoritus siellä vaihtui tälle vuodelle kesän huonoimmaksi kisaksi, mutta aika sentään parani useammalla minuutilla. Voimarinteen jälkeen mielessä oli jo Joroisten sprintti, jota odotin innolla. Joroisten kisa oli yhtä kiva kuin viime vuonnakin ja kaikki meni nappiin.


Joroisten jälkeen oli hetki aikaa treenata ja valmistautua Kuopioon. Kovana treeninä ennen Kuopion kisaa menin Iisalmessa sprinttimatkan, joka sujui juuri suunnitelmien mukaan. Uinti ok, pyörällä muistin ajaa peesikiellosta huolimatta ja juoksussa kipitin hyvää vauhtia maaliin. Sieltä hyvällä mielin valmistautumaan kohti kesän kovinta koitosta. Kuopion kisasta lienee turha kertoa sen kummemmin, päivä oli hyvä ja kaikki meni omalta osaltani juuri niinkuin piti.


Kesän parhaat palat oli ehdottomasti Joroinen ja Kuopio, sillä niissä meno tuntui erityisen hyvältä ja tuloksellisestikin kisat olivat hyviä. Selvästi tämä loppukesä oli mun vahvinta aikaa, joka nyt on ihan luonnollista tuon kevään takia. Kisojen välissä sain tehtyä hyviä ja kehittäviä treenejä, ja muistin välillä jopa levätäkin.

Kuopion jälkeen takki oli kyllä vähän tyhjä ja parin viikon huilailu teki varmasti hyvää. Mielenkiinto lähteä rakentamaan tulevaa treenikautta on nyt hurjan kova ja into treenata varmaan suurempi kuin ikinä.


Vähän vielä juttua kesän vauhdeista. Uinti parani talven aikana aika ison harppauksen altaassa, mutta vauhti ei todellakaan siirtynyt avoveteen. Eihän se nyt varmaan kovin monella niin menekään, että allasvauhti siirtyy avoveteen suoraan, mutta jäin kyllä aika (=todella) kauaksi niistä ajoista, mitä allasuintien perusteella olisi voinut odottaa. Syitä on varmasti useampia, enkä jaksa niitä nyt edes alkaa ruotia, mutta sen verran voin kertoa, että nyt talven aikana altaassa treenataan taatusti enemmän vauhtikestävyyttä. Ja sitten samalla toivotaan, että edes suurin osa siitä saavutetusta vauhdista saataisiin siirrettyä ensi kesäksi avoveteen. Kyllähän ne ajat kesästä 2012 parani (1500m aika noin 2,5-3min), mutta olisi voinut parantua enemmänkin.


Pyörävauhditkin kasvoivat, ja ajaminen on muutenkin tuntunut kokoajan helpommalta, mutta edelleen löytyy aika selkeä parantamisen kohde - kovin on vaikeaa laittaa itseään oikeasti koville pyörän päällä. Ajoittain saattaa onnistua ihan kohtalaisesti, välillä ei sitten ollenkaan. Jollain pitäisi iskostaa päähän se, että ei saa heti hidastaa kun alkaa tuntua ikävältä ja jalkoja hapottaa.

Juoksu on mulle taas pyöräilyn vastakohta, siinä ei haittaa vaikka tuntuukin pahalta. Jollain ihmeellä siedän edelleen ikävää tunnetta juostessa huomattavasti pyöräilyä paremmin. Toki juostessakin on päiviä, kun tekee mieli alkaa hidastella ja laiskottaa, mutta pääasiassa siinä kykenen sentään käskyttämään itseäni pitämään vauhdin edes jonkinlaisena. Ehkä se on sitten se luonnollisin juttu mulle, kun vauhtikin tuntuu kasvavan aika vähällä työllä. Kesän aikana sain mukavasti aikoja parannettua uusiin lukemiin, kun vitonen on nyt juostu alle 21min ja Kuopion kympin aika oli varsin mieleinen 42.12. Toki ajat eiät ole virallisia tri-kisojen osuusaikoina, mutta kylläpä noissa kisoissa reitit taisivat olla aika oikean mittaisia. Toivottavasti sama suunta jatkuu ensi vuodellekin, niin onpahan edes yksi osa-alue triahtlonissa, joka ei juurikaan aiheuta turhaa päänvaivaa ;).

Ja vaikka niin vauhtien kuin tulostenkin kannalta olen tyytyväinen kesään, niin ensi kesänä aion olla vielä nopeampi ja parempi triathlonisti!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Parin viikon breikki.

Kuopion kisan jälkeen treenimotivaatio ei varsinaisesti laskenut, mutta on ollut mukavaa tehdä hetki sitä mitä mieli tekee just sillä hetkellä. Motivaatio muutaman lepopäivän jälkeen alkoi vaan kasvaa, kun aloin suunnitella syksyn juoksutapahtumia kalenteriin ja miettiä miten kivaa lopulta onkin, että se varsinainen treenikausi on edessä. Vaikka kilpaileminen on kivaa ja kesä on ehdottomasti paras vuodenaika, niin myös se perustreenaaminen on mukavaa. Ei kai tätä muuten kukaan tekisikään, jos siitä ei nauttisi!

Viime viikkoon mahtui kyllä kaikkia kolmea osa-aluetta, mutta fiiliksen mukaan. Hetken mielijohteesta juoksin pidemmän lenkin, altaassa kelailin lyhyitä pätkiä kevyesti tekniikkadrillien lisäksi ja maantiepyörä sai kisan jälkeen viikon lepoa. Maanantai-iltana en enää malttanut olla ajamatta, kun oli niin nätti sää ja lämmin sää. Kivaa oli reilusta tuulesta huolimatta, joten vielä taitaa saada pyörä kyytiä syksyn mittaan useaan otteeseen. Tänään oli vuorossa avovesiuintia, ehkäpä viimeistä kertaa tälle kesälle?


Erilaiset juoksutapahtumat ovat tosiaan pyörineet mielessä, ja suunnitelmissa on kyllä johonkin osallistua. Se, että mikä/mitkä ne tapahtumat tulevat olemaan, on vielä vähän epäselvää. Onneksi vaihtoehtoja on useita ja tapahtumia riittää myöhäiseen syksyyn, niin ei ole edes kiire päättää. Matkana ainakin 10km, ehkä myös puolikas.

Kirjoittelen kesästä vielä muutaman jutun, kunhan pääsen lomalle luovien ajatusten pariin. Nyt on edessä työntäyteisiä, mutta mukavia päiviä tukkutorin parissa aina maanantai-iltaan asti, jolloin jään sitten viikoksi lomalle. Loman alun kunniaksi ajattelin palata myös normaalin treenirytmin pariin, eiköhän tämä parin viikon rentoilu jo riitä ;).

Ja ainiin, siirryin taas vähän enemmän nykyaikaan - nyt löydyn Instagrammista nimellä annian_.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Perusmatkan SM-kisat Kuopiossa.

Eilen oli yksi kisakauden päätavoitteista, eli perusmatkan SM-kilpailut "kotona" Kuopiossa. Kaupunki on siis entinen kotikaupunkini, jossa asuin reilut parikymmentä vuotta. Koko kisaa edeltävä viikko sujuikin kisamaisemissa kesälomaillen ja kisaan valmistautuen.

Perjantai-iltaan kuului pieni verrapyöräily ja samalla reissulla kisanumeron hakeminen. Ihme kyllä, jännitin vielä tässä vaiheessa tosi vähän, vaikka yleensä se alkaa jo aika aikaisin. Lauantai-aamuksi pikkujännitys kyllä tuli, ja yltyi sitten normaalille tasolle ennen starttia ;). Kisapaikalle saapuessa menin ensin infon kuunteluun, sitten tavarat paikoilleen ja hiljalleen märkkäriä päälle ja verraamaan. Olo oli luottavainen, ja arvelin, että jos mitään ei satu, niin pystyn tekemään oman hyvän ja toivottavasti tämän kesän parhaan suorituksen.



Uinti lähti liikkeelle normaalin hyvin, ja melko pian löytyikin sopivan vauhtinen peesi. Ekaa kertaa kisoissa pääsin oikeasti hyödyntämään peesaamista uinnissa! Luulen, että vauhdillisesti olisin samaa vauhtia kyennyt uimaan yksinkin, mutta tällä tavoin pääsin vähän helpommalla ja joku muu (eli Söderströmin Maria) huolehti vauhdinpidosta. Vaihtoon tultiin siis yhtäaikaa.



Vaihdossa onnistuin olemaan sen verran nopea, että hetken odottelin pyörällä Mariaa. Reilun kilometrin jälkeen matka jatkui kahdestaan vuorovedolla aina pyöräosuuden loppuun asti. Pyöräily tuntui kokoajan hyvältä, välillä oli tiukempaa ja välillä sai vähän huilia. Pyöräosuudella pääsi hyvin seuraamaan missä muut tytöt menee, ja poljettiin alussa yleisen sijoilla neljä ja viisi. Tokalla kierroksella nähtiin Väisäsen Katja taluttamassa pyörää, ja huomasin, että hänellä oli puhjennut rengas, joten siitä eteenpäin meidän edellä menikin meidän sarjasta enää Tiina ja Suvi. Vaihtoon tullessa eroa edellä ajavaan Suviin ja 23-vuotiaiden Miraan oli n.3,5 minuuttia  ja takaa tuleviin tyttöihin reilut pari minuuttia.


Juoksuun lähtiessä päälimmäisenä oli mielessä, että takaatulevia kovia juoksijoita Pauliinaa ja Heidiä ei saa päästää ohi. Mielessä kävi myös Voimarinteen totaalinen väsähtäminen viiden kilsan jälkeen. Päätin, että tänään en väsy, ja samaa vauhtia pitää juosta kaikki kolme kierrosta. Ja aika hyvin se sitten lopulta toteutuikin, vaikka ihan helpolla ei enää viimeisellä kierroksella jalat liikkuneet. Heti vaihdosta lähdettäessä sain hyvän rytmin päälle, jota sitten piti vain pitää se kymmenen kilometriä. Parin sadan metrin jälkeen Maria livahti ennakko-odotuksen mukaisesti omaa hienoa vauhtiaan ohi. Ekan kierroksen jälkeen kuulin, että olin ottanut Suvia kiinni ja eroa oli enää pari minuuttia. Sen lisäksi, että takaatulevat tytöt piti pitää takana, oli mielessä saada Suvi kiinni. Tokan kierroksen loppupuolella se toteutui, ja viimeisen kierroksen sain juosta jo aika varmana siitä, että sijoitukseni tulee olemaan kolmas. Toki hidastaa en uskaltanut yhtään ennen kuin olin maalissa..


Maalissa sitten uskalsin jo vähän iloitakin ensimmäisestä SM-mitalista ikinä! :)


Vaikka kaikki Suomen huippunaiset ei Kuopiossa tänä vuonna kisailleetkaan ja mitalin saamiseen tarvittiin myös toisen (eli Katjan) epäonnea, niin iloitsen silti tästä mitalista, jota en todellakaan ennen kisaa olisi uskonut saavani. Suomessa se vaan nyt menee niin, että jonakin vuonna samalla ajalla voi päästä mitaleille, kun taas toisena vuotena sillä ajalla voi olla esimerkiksi sijalla kuusi. Uskon, että yhtä onnellinen olisin jonakin toisena vuotena ollut huonommastakin sijoituksesta, jos edellä olisi ollut vielä ne huiput, joiden vauhti on itselleni tulevien vuosien tavoite. Mutta tällä kertaa kisa meni näin ja tämän voimalla jaksan varmasti treenata taas pitkän talven yli. Voi olla, että ominaishaju muuttuu talven aikana klooriksi, sillä uinti on se, joka on edelleen kehitettävien asioiden listalla sijalla yksi.

Vaikka parista eri lähteestä on saannut kisan jälkeen kuulla kommentteja naisten kisan tasosta, niin täytyy myös muistaa, että kaikilla ei ole vuosien taustaa tähän lajiin. Toki minäkin toivon, että lajin kasvamisen myötä yleisen sarjan taso ja vauhdit kasvavat, ja siihen minäkin omalta osaltani pyrin. Eilen oli myös päivä, jolloin tasan kaksi vuotta aiemmin osallistuin ensimmäiseen triathlonkisaani samassa paikassa pikamatkalle ilman kuntoharjoittelua kummemmalla taustalla. Joten jos kahden vuoden ahkeralla triathlontreenillä pystyy suorittamaan perusmatkan aikaan 2.21,38, niin voi varmaan jo päätellä, että se ei ennätyksekseni toivottavasti jää kuin ensi kesään asti!

Tulokset löytyy täältä: http://www.championchip.fi/tulospalvelu/b3ad89d5-8c3f-4340-9d0f-e3d4eb714643/Perusmatkan+SM+NYL.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Iisalmen yötriathlon.

Eilen illalla kisailtiin Iisalmessa sprinttimatkalla. Kisa sopi hyvin viimeiseksi kovaksi treeniksi ennen ensi viikonlopun Kuopion kisaa.

Iisalmi kilpailupaikkana oli minulle uusi ja ylitti kyllä mukavuudellaan odotukset. Kisa käytiin siis illalla (perusmatka starttasi klo 19 ja sprintti 19.30) ja katsojia oli kaupungin kokoon ja ajankohtaan nähden mukavasti. Uimaranta oli ihan kivenheiton päässä torilta ja siellä olikin paljon aurinkoisesta illasta nauttivia ihmisiä kannustamassa. Samoin pyörä- ja juoksureiteillä sai kyllä kannustusta hienosti, kun ihmiset seurasivat pihoiltaa ja parvekkeiltaan kilpailijoiden menoa. Harmillisesti kisailijoita oli aika vähän, enemmänkin olisi mahtunut mukaan. Toivottavasti ensi vuonna osallistujamäärä nousisi tuollakin, nimittäin olosuhteet hienolle ja vähän isommalle kisalle ovat aivan mainiot!

Treenikiekoilla mentiin, joten henkistä hyötyä kiekkojen kivasta äänestä oli turha odottaa.




Mutta sitten itse kisaan. Uinti lähti liikkeelle hyvin, ja sainkin koko matkan uitua omaa hyvää vauhtia. Lavosen Suvi sieltä toki karkasi edelle, mutta se nyt oli tiedossa jo etukäteen. Eroa ekassa vaihdossa oli n.30 sekunttia. Pyöräilyyn lähdettäessä koitin vaan muistutella itselleni että pitää muistaa ajaa reippaasti, mulla kun on vähän tapana jäädä yksin laiskottelemaan. Mitään Voimarinteen pyöräosuus-uusintaa en kaivannut, ja sainkin ajettua tehollisesti ihan hyvin. Ehkä jossain olisi vielä ollut varaa kiristää, mutta nyt en sentään unohtunut vain ajelemaan. Suvi pääsi kyllä tempopyörällä karkaamaan lisää, ja tokassa vaihdossa eroa oli pari minuuttia. Omaan ajoon olin kuitenkin tyytyväinen ja keskarikin oli n.34-pintaan, mikä on minulle yksin ajettuna ihan hyvä.




Juoksuun starttasin melkoista haipakkaa, vaikka ekaa kertaan pitkään aikaan juoksu tuntui aluksi vaikealta. Hetken taas kuvittelin etten etene mihinkään ja jotenkin ajattelin, että en ikinä enää saisi Suvia kiinni vaikka yrittäisin. Kolmen kilsan kohdalla kaukainen näköyhteys kuitenkin tuli, ja tajusin vähän kiristää vauhtia. Vikat puolitoista kilsaa tulikin aika reippaasti, mutta eroa oli maalissa vielä n.30 sekuntia. Olisin tarvinnut matkaa vähän lisää ;). 5km taittui oman ajanoton mukaan aikaan 20.50 ja kilsavauhti oli siis n.4:10.

Kotiintuomisina eiliseltä oli siis hyvä ja onnistunut suoritus sekä kakkossija. Näillä eväillä on nyt hyvä alkaa valmistautua lauantain kisaan, josta toivomuksissa olisi vähintäänkin yhtä onnistunut suoritus paremmin valmistelluilla jaloilla ja sillä kuuluisalla viimeisellä vaihteella höystettynä!