keskiviikko 28. elokuuta 2013

Miten kesä meni?

Kesä meni hyvin, lähes suunnitelmien mukaan. Toki matkan varrelle mahtuu yhtä sun toista, mutta nyt triathlon-kisakauden päätyttyä voin kyllä sanoa, että en voisi olla tyytyväisempi tämän kesän antiin.

Mutta lähdetään liikkeelle keväästä, joka on kuitenkin tärkeää aikaa treenaamisen kannalta. Huhtikuussa tehty ensimmäinen treenileirini Espanjassa oli kyllä ehdottomasti kevään parhaita juttuja, sillä etenkin pyöräkilsoja tuli siellä sen verran kivasti kasaan, että sen avulla pyöräilyynkin löytyi heti ihan hyvä tuntuma. Hyvien juttujen lisäksi keväälle mahtui vähän huonompiakin juttuja, kun kipeänä ollut jalka esti ja lyhensi juoksutreenejä aika oleellisesti muutaman kuukauden ajaksi. Onneksi vaiva kuitenkin saatiin kuriin ennen kisakauden alkua. Juoksukilsat kevään aikana olivat todella vähäiset, mutta vauhti löytyi kelvolliseksi ilman sen kummempaa kilometrien keräystä. Lisäksi keväällä sairastettu vesirokko ei nyt ihan kuulunut suunnitelmiin, ja sen takia tuli viikko täyslepoa ja toinenviikko superkevyttä, mutta pääsin siitä kuitenkin lopulta "helpolla" eroon, eikä mitään jälkitauteja ilmaantunut. Edellä kerrottujen juttujen takia kaikki kevään juoksukisat jäi juoksematta, ja kesäkuun alkaessa into kisata alkoi olla jo aika suuri.


Kesäkuu lähtikin käyntiin heti melkoisella kisaputkella, kun kävin peräkkäisinä viikonloppuina Vantaalla, Sääksissä ja Nastolassa. Vantaan kisa oli tukkoinen, mutta eipä sinne kevenneltykään. Sen jälkeen viikko kevyttä ja Sääksin SM-sprinttiä kohti. Viikolla ehdin sairastaa flunssan, joka ei onneksi äitynyt kovin pahaksi. Lauantaina fiilis oli suht terve, ja tuloksena SM-sprintistä 7. sija. Uinti meni huonosti, pyörä ja juoksu kulki hyvin. Sääksin jälkeen vielä Nastolaan perusmatkalle. Se olikin kisa, jonka varmasti muistan pitkään hankalista olosuhteista. En ole koskaan aiemmin kisannut sellaisessa tuulessa! Iso selkä teki kunnon aallot uintiosuudelle ja pyörälläkin sai välillä painaa aikamoiseen vastatuuleen. Onneksi omat jalat toimivat kivasti, ja vaikka aika ei kummoinen ollutkaan, niin kisasta jäi hyvä fiilis.


Seuraava kisa oli heinäkuussa Voimarinteellä perusmatkan muodossa. Siellä uinti alkoi jo muistuttaa sitä mitä olin odotellut, mutta vastaavasti pyörän ja juoksun osalta ei oikein löytynyt kisafiilistä. Pyörällä matkustin ja juoksussa sentään edes yritin, mutta voimat loppui ekan 5km:n jälkeen. Viime kesän hyvä suoritus siellä vaihtui tälle vuodelle kesän huonoimmaksi kisaksi, mutta aika sentään parani useammalla minuutilla. Voimarinteen jälkeen mielessä oli jo Joroisten sprintti, jota odotin innolla. Joroisten kisa oli yhtä kiva kuin viime vuonnakin ja kaikki meni nappiin.


Joroisten jälkeen oli hetki aikaa treenata ja valmistautua Kuopioon. Kovana treeninä ennen Kuopion kisaa menin Iisalmessa sprinttimatkan, joka sujui juuri suunnitelmien mukaan. Uinti ok, pyörällä muistin ajaa peesikiellosta huolimatta ja juoksussa kipitin hyvää vauhtia maaliin. Sieltä hyvällä mielin valmistautumaan kohti kesän kovinta koitosta. Kuopion kisasta lienee turha kertoa sen kummemmin, päivä oli hyvä ja kaikki meni omalta osaltani juuri niinkuin piti.


Kesän parhaat palat oli ehdottomasti Joroinen ja Kuopio, sillä niissä meno tuntui erityisen hyvältä ja tuloksellisestikin kisat olivat hyviä. Selvästi tämä loppukesä oli mun vahvinta aikaa, joka nyt on ihan luonnollista tuon kevään takia. Kisojen välissä sain tehtyä hyviä ja kehittäviä treenejä, ja muistin välillä jopa levätäkin.

Kuopion jälkeen takki oli kyllä vähän tyhjä ja parin viikon huilailu teki varmasti hyvää. Mielenkiinto lähteä rakentamaan tulevaa treenikautta on nyt hurjan kova ja into treenata varmaan suurempi kuin ikinä.


Vähän vielä juttua kesän vauhdeista. Uinti parani talven aikana aika ison harppauksen altaassa, mutta vauhti ei todellakaan siirtynyt avoveteen. Eihän se nyt varmaan kovin monella niin menekään, että allasvauhti siirtyy avoveteen suoraan, mutta jäin kyllä aika (=todella) kauaksi niistä ajoista, mitä allasuintien perusteella olisi voinut odottaa. Syitä on varmasti useampia, enkä jaksa niitä nyt edes alkaa ruotia, mutta sen verran voin kertoa, että nyt talven aikana altaassa treenataan taatusti enemmän vauhtikestävyyttä. Ja sitten samalla toivotaan, että edes suurin osa siitä saavutetusta vauhdista saataisiin siirrettyä ensi kesäksi avoveteen. Kyllähän ne ajat kesästä 2012 parani (1500m aika noin 2,5-3min), mutta olisi voinut parantua enemmänkin.


Pyörävauhditkin kasvoivat, ja ajaminen on muutenkin tuntunut kokoajan helpommalta, mutta edelleen löytyy aika selkeä parantamisen kohde - kovin on vaikeaa laittaa itseään oikeasti koville pyörän päällä. Ajoittain saattaa onnistua ihan kohtalaisesti, välillä ei sitten ollenkaan. Jollain pitäisi iskostaa päähän se, että ei saa heti hidastaa kun alkaa tuntua ikävältä ja jalkoja hapottaa.

Juoksu on mulle taas pyöräilyn vastakohta, siinä ei haittaa vaikka tuntuukin pahalta. Jollain ihmeellä siedän edelleen ikävää tunnetta juostessa huomattavasti pyöräilyä paremmin. Toki juostessakin on päiviä, kun tekee mieli alkaa hidastella ja laiskottaa, mutta pääasiassa siinä kykenen sentään käskyttämään itseäni pitämään vauhdin edes jonkinlaisena. Ehkä se on sitten se luonnollisin juttu mulle, kun vauhtikin tuntuu kasvavan aika vähällä työllä. Kesän aikana sain mukavasti aikoja parannettua uusiin lukemiin, kun vitonen on nyt juostu alle 21min ja Kuopion kympin aika oli varsin mieleinen 42.12. Toki ajat eiät ole virallisia tri-kisojen osuusaikoina, mutta kylläpä noissa kisoissa reitit taisivat olla aika oikean mittaisia. Toivottavasti sama suunta jatkuu ensi vuodellekin, niin onpahan edes yksi osa-alue triahtlonissa, joka ei juurikaan aiheuta turhaa päänvaivaa ;).

Ja vaikka niin vauhtien kuin tulostenkin kannalta olen tyytyväinen kesään, niin ensi kesänä aion olla vielä nopeampi ja parempi triathlonisti!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Parin viikon breikki.

Kuopion kisan jälkeen treenimotivaatio ei varsinaisesti laskenut, mutta on ollut mukavaa tehdä hetki sitä mitä mieli tekee just sillä hetkellä. Motivaatio muutaman lepopäivän jälkeen alkoi vaan kasvaa, kun aloin suunnitella syksyn juoksutapahtumia kalenteriin ja miettiä miten kivaa lopulta onkin, että se varsinainen treenikausi on edessä. Vaikka kilpaileminen on kivaa ja kesä on ehdottomasti paras vuodenaika, niin myös se perustreenaaminen on mukavaa. Ei kai tätä muuten kukaan tekisikään, jos siitä ei nauttisi!

Viime viikkoon mahtui kyllä kaikkia kolmea osa-aluetta, mutta fiiliksen mukaan. Hetken mielijohteesta juoksin pidemmän lenkin, altaassa kelailin lyhyitä pätkiä kevyesti tekniikkadrillien lisäksi ja maantiepyörä sai kisan jälkeen viikon lepoa. Maanantai-iltana en enää malttanut olla ajamatta, kun oli niin nätti sää ja lämmin sää. Kivaa oli reilusta tuulesta huolimatta, joten vielä taitaa saada pyörä kyytiä syksyn mittaan useaan otteeseen. Tänään oli vuorossa avovesiuintia, ehkäpä viimeistä kertaa tälle kesälle?


Erilaiset juoksutapahtumat ovat tosiaan pyörineet mielessä, ja suunnitelmissa on kyllä johonkin osallistua. Se, että mikä/mitkä ne tapahtumat tulevat olemaan, on vielä vähän epäselvää. Onneksi vaihtoehtoja on useita ja tapahtumia riittää myöhäiseen syksyyn, niin ei ole edes kiire päättää. Matkana ainakin 10km, ehkä myös puolikas.

Kirjoittelen kesästä vielä muutaman jutun, kunhan pääsen lomalle luovien ajatusten pariin. Nyt on edessä työntäyteisiä, mutta mukavia päiviä tukkutorin parissa aina maanantai-iltaan asti, jolloin jään sitten viikoksi lomalle. Loman alun kunniaksi ajattelin palata myös normaalin treenirytmin pariin, eiköhän tämä parin viikon rentoilu jo riitä ;).

Ja ainiin, siirryin taas vähän enemmän nykyaikaan - nyt löydyn Instagrammista nimellä annian_.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Perusmatkan SM-kisat Kuopiossa.

Eilen oli yksi kisakauden päätavoitteista, eli perusmatkan SM-kilpailut "kotona" Kuopiossa. Kaupunki on siis entinen kotikaupunkini, jossa asuin reilut parikymmentä vuotta. Koko kisaa edeltävä viikko sujuikin kisamaisemissa kesälomaillen ja kisaan valmistautuen.

Perjantai-iltaan kuului pieni verrapyöräily ja samalla reissulla kisanumeron hakeminen. Ihme kyllä, jännitin vielä tässä vaiheessa tosi vähän, vaikka yleensä se alkaa jo aika aikaisin. Lauantai-aamuksi pikkujännitys kyllä tuli, ja yltyi sitten normaalille tasolle ennen starttia ;). Kisapaikalle saapuessa menin ensin infon kuunteluun, sitten tavarat paikoilleen ja hiljalleen märkkäriä päälle ja verraamaan. Olo oli luottavainen, ja arvelin, että jos mitään ei satu, niin pystyn tekemään oman hyvän ja toivottavasti tämän kesän parhaan suorituksen.



Uinti lähti liikkeelle normaalin hyvin, ja melko pian löytyikin sopivan vauhtinen peesi. Ekaa kertaa kisoissa pääsin oikeasti hyödyntämään peesaamista uinnissa! Luulen, että vauhdillisesti olisin samaa vauhtia kyennyt uimaan yksinkin, mutta tällä tavoin pääsin vähän helpommalla ja joku muu (eli Söderströmin Maria) huolehti vauhdinpidosta. Vaihtoon tultiin siis yhtäaikaa.



Vaihdossa onnistuin olemaan sen verran nopea, että hetken odottelin pyörällä Mariaa. Reilun kilometrin jälkeen matka jatkui kahdestaan vuorovedolla aina pyöräosuuden loppuun asti. Pyöräily tuntui kokoajan hyvältä, välillä oli tiukempaa ja välillä sai vähän huilia. Pyöräosuudella pääsi hyvin seuraamaan missä muut tytöt menee, ja poljettiin alussa yleisen sijoilla neljä ja viisi. Tokalla kierroksella nähtiin Väisäsen Katja taluttamassa pyörää, ja huomasin, että hänellä oli puhjennut rengas, joten siitä eteenpäin meidän edellä menikin meidän sarjasta enää Tiina ja Suvi. Vaihtoon tullessa eroa edellä ajavaan Suviin ja 23-vuotiaiden Miraan oli n.3,5 minuuttia  ja takaa tuleviin tyttöihin reilut pari minuuttia.


Juoksuun lähtiessä päälimmäisenä oli mielessä, että takaatulevia kovia juoksijoita Pauliinaa ja Heidiä ei saa päästää ohi. Mielessä kävi myös Voimarinteen totaalinen väsähtäminen viiden kilsan jälkeen. Päätin, että tänään en väsy, ja samaa vauhtia pitää juosta kaikki kolme kierrosta. Ja aika hyvin se sitten lopulta toteutuikin, vaikka ihan helpolla ei enää viimeisellä kierroksella jalat liikkuneet. Heti vaihdosta lähdettäessä sain hyvän rytmin päälle, jota sitten piti vain pitää se kymmenen kilometriä. Parin sadan metrin jälkeen Maria livahti ennakko-odotuksen mukaisesti omaa hienoa vauhtiaan ohi. Ekan kierroksen jälkeen kuulin, että olin ottanut Suvia kiinni ja eroa oli enää pari minuuttia. Sen lisäksi, että takaatulevat tytöt piti pitää takana, oli mielessä saada Suvi kiinni. Tokan kierroksen loppupuolella se toteutui, ja viimeisen kierroksen sain juosta jo aika varmana siitä, että sijoitukseni tulee olemaan kolmas. Toki hidastaa en uskaltanut yhtään ennen kuin olin maalissa..


Maalissa sitten uskalsin jo vähän iloitakin ensimmäisestä SM-mitalista ikinä! :)


Vaikka kaikki Suomen huippunaiset ei Kuopiossa tänä vuonna kisailleetkaan ja mitalin saamiseen tarvittiin myös toisen (eli Katjan) epäonnea, niin iloitsen silti tästä mitalista, jota en todellakaan ennen kisaa olisi uskonut saavani. Suomessa se vaan nyt menee niin, että jonakin vuonna samalla ajalla voi päästä mitaleille, kun taas toisena vuotena sillä ajalla voi olla esimerkiksi sijalla kuusi. Uskon, että yhtä onnellinen olisin jonakin toisena vuotena ollut huonommastakin sijoituksesta, jos edellä olisi ollut vielä ne huiput, joiden vauhti on itselleni tulevien vuosien tavoite. Mutta tällä kertaa kisa meni näin ja tämän voimalla jaksan varmasti treenata taas pitkän talven yli. Voi olla, että ominaishaju muuttuu talven aikana klooriksi, sillä uinti on se, joka on edelleen kehitettävien asioiden listalla sijalla yksi.

Vaikka parista eri lähteestä on saannut kisan jälkeen kuulla kommentteja naisten kisan tasosta, niin täytyy myös muistaa, että kaikilla ei ole vuosien taustaa tähän lajiin. Toki minäkin toivon, että lajin kasvamisen myötä yleisen sarjan taso ja vauhdit kasvavat, ja siihen minäkin omalta osaltani pyrin. Eilen oli myös päivä, jolloin tasan kaksi vuotta aiemmin osallistuin ensimmäiseen triathlonkisaani samassa paikassa pikamatkalle ilman kuntoharjoittelua kummemmalla taustalla. Joten jos kahden vuoden ahkeralla triathlontreenillä pystyy suorittamaan perusmatkan aikaan 2.21,38, niin voi varmaan jo päätellä, että se ei ennätyksekseni toivottavasti jää kuin ensi kesään asti!

Tulokset löytyy täältä: http://www.championchip.fi/tulospalvelu/b3ad89d5-8c3f-4340-9d0f-e3d4eb714643/Perusmatkan+SM+NYL.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Iisalmen yötriathlon.

Eilen illalla kisailtiin Iisalmessa sprinttimatkalla. Kisa sopi hyvin viimeiseksi kovaksi treeniksi ennen ensi viikonlopun Kuopion kisaa.

Iisalmi kilpailupaikkana oli minulle uusi ja ylitti kyllä mukavuudellaan odotukset. Kisa käytiin siis illalla (perusmatka starttasi klo 19 ja sprintti 19.30) ja katsojia oli kaupungin kokoon ja ajankohtaan nähden mukavasti. Uimaranta oli ihan kivenheiton päässä torilta ja siellä olikin paljon aurinkoisesta illasta nauttivia ihmisiä kannustamassa. Samoin pyörä- ja juoksureiteillä sai kyllä kannustusta hienosti, kun ihmiset seurasivat pihoiltaa ja parvekkeiltaan kilpailijoiden menoa. Harmillisesti kisailijoita oli aika vähän, enemmänkin olisi mahtunut mukaan. Toivottavasti ensi vuonna osallistujamäärä nousisi tuollakin, nimittäin olosuhteet hienolle ja vähän isommalle kisalle ovat aivan mainiot!

Treenikiekoilla mentiin, joten henkistä hyötyä kiekkojen kivasta äänestä oli turha odottaa.




Mutta sitten itse kisaan. Uinti lähti liikkeelle hyvin, ja sainkin koko matkan uitua omaa hyvää vauhtia. Lavosen Suvi sieltä toki karkasi edelle, mutta se nyt oli tiedossa jo etukäteen. Eroa ekassa vaihdossa oli n.30 sekunttia. Pyöräilyyn lähdettäessä koitin vaan muistutella itselleni että pitää muistaa ajaa reippaasti, mulla kun on vähän tapana jäädä yksin laiskottelemaan. Mitään Voimarinteen pyöräosuus-uusintaa en kaivannut, ja sainkin ajettua tehollisesti ihan hyvin. Ehkä jossain olisi vielä ollut varaa kiristää, mutta nyt en sentään unohtunut vain ajelemaan. Suvi pääsi kyllä tempopyörällä karkaamaan lisää, ja tokassa vaihdossa eroa oli pari minuuttia. Omaan ajoon olin kuitenkin tyytyväinen ja keskarikin oli n.34-pintaan, mikä on minulle yksin ajettuna ihan hyvä.




Juoksuun starttasin melkoista haipakkaa, vaikka ekaa kertaan pitkään aikaan juoksu tuntui aluksi vaikealta. Hetken taas kuvittelin etten etene mihinkään ja jotenkin ajattelin, että en ikinä enää saisi Suvia kiinni vaikka yrittäisin. Kolmen kilsan kohdalla kaukainen näköyhteys kuitenkin tuli, ja tajusin vähän kiristää vauhtia. Vikat puolitoista kilsaa tulikin aika reippaasti, mutta eroa oli maalissa vielä n.30 sekuntia. Olisin tarvinnut matkaa vähän lisää ;). 5km taittui oman ajanoton mukaan aikaan 20.50 ja kilsavauhti oli siis n.4:10.

Kotiintuomisina eiliseltä oli siis hyvä ja onnistunut suoritus sekä kakkossija. Näillä eväillä on nyt hyvä alkaa valmistautua lauantain kisaan, josta toivomuksissa olisi vähintäänkin yhtä onnistunut suoritus paremmin valmistelluilla jaloilla ja sillä kuuluisalla viimeisellä vaihteella höystettynä!