Viikkokatsaus.

Laitetaas nyt pitkästä aikaa perinteinen treeniviikko näkyville tuntimäärien ja tarinan kera:

Kyseessa siis viikko 21.

Pyörä (spinning+maantie) 6h 37min
Uinti 4h 20min
Juoksu 2h 41min
Kuntosali 1h 10min

= 14h 47min + lihashuolto

Sanomattakin lienee selvää, että taisi olla paras viikko sitten leirin jälkeen. Ei tarvinnut hukata aikaa sairasteluun, eikä jalan tai jälkitautien varomiseen. Mukaan mahtui reilusti pyöräilyä, kevyttä ja kovempaa. Torstai-illat vietän nyt kesän ajan huipun tunnin parissa, kun talven spinning-tunnistani tuli spinning+juoksu-tunti! Tai oikeastaan puolitoistatuntinen, ensin pyörää 45min ja perään juoksua 45min. Toivottavasti ihmiset löytää paikalle ja innostuu juoksemaan vielä pyöräilyn jälkeen :).

Juoksua tuli pitkästä aikaa ihan siedettävä määrä, ja lauantain duathlon-treenissä juoksuvauhtikin oli ihan kelvollista. Sen verran vauhdeissa on tapahtunut kehitystä, että nyt en enää järkyty ja ala hidastaa, kun mittari kertoo alle neljän minuutin kilsavauhdista juostessa tai 35km/h-vauhdista pyörällä. Viime kesänä ne oli jo niin utopistia lukemia, että säikähdin aina :D. Nyt juoksin neljän minuutin kilsoja muutamia putkeen duathlonin vikassa juoksupätkässä ja 35km/h näkyy välillä pyörän mittarissa muuallakin kuin alamäissä myötätuuleen. Ainoa, minkä kehitystä on ollut takkuista mitata, on uinti. Välillä se kulkee kohtalaisen hyvin, välillä mistään ei tule mitään ja välillä se on vaan ihan ok. Kohtahan sen kisoissa näkee tuleeko siitä mitään.

Avovesikauden oon päässyt avaamaan jo reilu viikko sitten ja vesi on kyllä ainakin muutamassa järvessä hyvinkin uintikelpoista. Kivaa on ollut päästä talven jälkeen järveen polskimaan! Nyt yritän uida muutamien viikottaisten allastreenien lisäksi mahdollisimman paljon järvessä, jotta alkaisi tottua taas siihenkin.

Kisakausi starttaa tällä viikolla Vantaan sprintillä, ja jatkuu siitä seuraavana viikonloppuna SM-sprintillä Nurmijärvellä. Vähän alkaa jo jännittämään, mutta samalla odotan kyllä hurjan paljon kisojen alkamista. On niin kivaa päästä näkemään mitä on talven aikana saanut aikaan ja samalla pääsee taas kokemaan niitä huippuja kisafiiliksiä!

Haaste: viikon menu.

Sain tuossa kuukausi sitten Ninniltä viikon menu-haasteen, jonka toteutin sitten viime viikolla. Hieman venyi tämä toteutus, kun oli se Espanjan reissu ja sairastelu välissä. Yhdellä viikolla aloitin kyllä jo, mutta taisin unohtaa koko jutun ekan päivän jälkeen.. Tällä kertaa muistin kuvata melkein joka päivä!

Tässä vielä "säännöt":

• kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit)
• jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin niin hyvä juttu :-)
• 7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin “Viikon vinkki”
• kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
• laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu

Otin tavaksi kuvata aina lounaan, vaikka syön toki myös toisen lämpimän ruuan päivän aikana. Ja siis, tästä tuli nyt enemmänkin sellainen tätä söin-haaste, sillä aika vähiin jäi ne päivät kun ihan oikeasti tein itse sen ruuan.. Kyllä, oon aika laiska ruuanlaittaja.

Maanantaina lounaaksi kelpasi maksis raejuustolla ja jälkkäriksi patukan jämät.

Tiistaina hain työpaikan vierestä Mäkkäristä ruishampparin salaatilla.

Itseasiassa tein maanantai-iltana ruokaa tiistaille, mutta kävi silleen kummasti, että siitä tuli niin pahaa etten voinut syödä sitä. Paistoin kanat ja kun aioin lisätä sinne ruokakermaa, tajusin, ettei sitä olekaan jääkaapissa. Löysin sitten jonkun valmiskastikkeen kaapista ja sotkin kanojen kanssa - ei olisi kannattanut. Mulle ruoka ei uponnut, perheen toiselle osapuolelle kyllä. Hyvä syy syödä seuraavana päivänä ruishampparia ;). Mäkkärin palvelua tulee käytettyä ehkä kerran parissa kuukaudessa, joten vähän hassua, että se päivä osui juuri tälle viikolle :).

Keskiviikkona söin jauhelihakastiketta ja täysjyvänuudelia + salaattia.

Torstaina kävin ekaa kertaa Hullun Poron luonaalla ja oli kyllä aika huippu. Tässä salaattilautanen parilla pikkumakkaralla..

Ja oikeaksi ruuaksi pestokanaa, kasvisgratiinia, perunamuussia ja pari pikkumakkaraa.

Torstai-iltana kokkailin sitten kanaa vähän paremmalla onnella, ja tätä söin töissä perjantaina ja lauantaina:

Kyseessä siis maailman helpoin kanakastike: maustamatonta kanaa, ananasta, ruokakermaa, tulista currytahnaa, pippuria ja riisiä. Nam!

Sunnuntaihin ei varsinaisesti kuulunut lounasta, kun treenit venähtivät lounasajan ohi. Illalla tuli kyllä pari ihan kunnon ruokaa vielä syötyä, joista pienempi setti piti sisällään pihvin, salaattia ja uunivihanneksia:

Ja se jälkiruoka eli viikon vinkki:

Cocovi trailmix. Kerrankin työpaikan pöydällä tarjolla muuta kuin pullaa tai keksiä :D.

On ainakin helppo, pussi auki ja sisältöä suuhun. Trailmix pitää siis sisällään mm. goji-marjoja, mulberin-marjoja ja kaakaonibsejä. Joten jos kaipaa terveellistä jälkkäriä tai naposteltavaa niin tää on helppoakin helpompi.

Mä en kyllä nyt haasta enää tähän ketään, sillä melkein kaikki on varmaan tehny tän. Mut jos sinä siellä et oo tehny, tee ole hyvä ;).

Ihana kesä!

Nyt on ollut aika monta hyvää syytä nautiskella alkavasta kesästä ja auringonpaisteesta: tauti on nyt voitettu (toivottavasti ei enää tule mitään jälkitautia), treenit alkaa taas kulkea viikon tauon jälkeen, kunnossa en ole huomannut mitään kovin kummoista muutosta verrattuna aikaan ennen tautia ja mikä parasta, triathlon-kisakausi starttaa jo parin viikon päästä!

Vesirokko meni tosiaan ohi oikeastaan yllättävänkin helposti. Toki se pattien paraneminen vei oman aikansa, mutta viime viikon lopulla olin jo aika tylsistyksissä, kun olin periaatteessa vielä tartuttava, mutta en silti enää oikeasti kipeä.. Maanantaina pääsin onneksi töihin ja kevyiden treenien pariin, ja nyt pari päivää oon voinut treenata jo suhteellisen normaalisti. Eilen ajoin aivan täydellisen pyörälenkin, kun aurinko paistoi ja tuuli oli sen verran maltillista, etten menettänyt missään vaiheessa hermoja. Pyörä liikkui mukavasti ja tuntuma ja fiilis pyöräilyn suhteen tuntuu huomattavasti paremmalle kuin viime kesänä. Pari kuvaakin ehdin puhelimella napata, kun aloin kääntyä takaisin kotia kohti.

Uimaankin olen jo päässyt, ja kieltämättä fiilis melkein kahden viikon tauon jälkeen oli aika kummallinen. Alkuverran ja pitkän tekniikkasetin jälkeen alkoi onneksi sujua vanhaan malliin ja olo rupesi tuntumaan hitusen kotoisemmalta.

Toivottavasti sama hyvä vire jatkuu ja vielä vähän paranee, niin kesä ja kisat saa minun puolesta tulla! Into on jo kova, kun kevään juoksutapahtumatkin jäivät käymättä syystä ja toisesta.

Blogin takana taudissa.

Kirjoittelin tässä sairaslomapäiviä viettäessä uusille ja miksei vanhoillekin lukijoille vähän omaa tarinaa taustoistani. Julkaisen sen nyt tässä ja sama teksti siirtyy myös tuonne välilehdille, josta löytyy siis myös kisakalenteri ja tuloksia niitä kaipaaville :).

Ensin pikaisesti vähän kuulumisia.. Kovin hyvin ei tosiaan mene varmaan ikinä, jos on sairaslomalla. Syy, miksi sillä olen, on niinkin kiva "lastentauti" kuin vesirokko. En tosiaan sairastanut sitä lapsena, ja se tuli jostain nyt. Onneksi tämä ei ole ollut niin paha kuin aikuisena voisi olla, joten uskon, että pääsen maanantaina taas töihin ja toivottavasti pikkuhiljaa myös treenien pariin. Kuumetta oli vain kolme päivää ja sekin aika matalaa. Inhottavinta on tietenkin nuo patit, joiden parantuminen kestää tovin.. Onneksi nyt viimeisetkin alkavat kuivua pikkuhiljaa ja sitä myöten parantua.

Joten treenien suunnalta ei mitään kerrottavaa nyt ole, ajatus on ollut tiukasti vaan tämän taudin parantamisessa. Toki hetken ehdin surra taudin ajankohtaa, mutta eihän tälle mitään voi. Ja onneksi sain lääkkeen, jonka pitäisi auttaa myös siinä, että jälkitauteja ei tulisi niin helposti. Toivottavasti viikossa en ole ihan rappeutunut kunnon puolesta, vaan pääsisin varovasti aloittamaan ensin parin viikon kunnon treenin ja sitten valmistautumisen kesäkuuhun ja ekoihin kisoihin!

Mutta nyt se tarina:


Blogin takana tekstejä kirjoittelee 25-vuotias triathlonisti Anni Antikainen. Nyt uskallan jo sanoa itseäni triathlonistiksi, sillä tavoitteita lajiin on asetettu enemmän kuin maaliin pääseminen ;). En suinkaan ole aina ollut urheilija, vaan löytänyt urheilun sanan varsinaisessa merkityksessä oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana. Päivätyönäni teen myyjän hommia urheiluvälineliikkeessä sekä pidän spinning-tunteja tamperelaisessa liikuntakeskuksessa. Viihdyn molemmissa töissäni mainiosti ja niihin on helppo yhdistää tavoitteellinen harjoittelu. Alun perin olen kotoisin Kuopiosta, mutta nyt olen asunut (ja viihtynyt mainiosti) Tampereella jo useamman vuoden.

Mutta nyt vähän taustoja siitä, kuinka tähän on päädytty.

Kuten yllä jo totesin, en ole aina ollut urhelija, enkä varsinaisesti kilpaillut ratsastusta lukuun ottamatta koskaan missään lajissa. Perusliikunnallinen olen kuitenkin ollut lapsesta asti ja ennen teini-ikää lajivalikoima koostui lähinnä ratsastuksesta, tanssista ja laskettelusta. Tykkäsin aina koululiikunnasta ja liikuin mielelläni, mutta pikkuhiljaa harrastukset vähenivät siten, että jäljelle jäi vain ratsastus. Sama laji vei mukanaan toiselle paikkakunnalle jatko-opintoihin peruskoulun jälkeen. Meni muutama vuosi lähes pelkän ratsastuksen parissa, ja samalla pääsi kertymään muutama ylimääräinen kilo koulun maittavien ruokien parissa. Vuonna 2007, ennen koulun loppua, innostui sitten tiputtamaan ne muutamat kilot pois ja aloittamaan lenkkeilyn. Seuraavana vuonna liityin kuntosalille jäseneksi, ja innostuin käymään lenkkeilyn lisäksi ryhmäliikuntatunneilla ja kuntosalilla. Samaan syssyyn juoksin ensimmäisen puolimaratonini. Silloin tuntui, että olen vihdoin löytänyt sellaisen olotilan, jossa on hyvä olla. 

Vuonna 2009 oli edessä muutto Tampereelle, ja samalla opiskelun ohessa aloitin työt spinning-ohjaajana. Pidin paljon tunteja opiskelun ohessa ja seuraavana syksynä hankin itselleni ensimmäisen maantiepyörän. Samoihin aikoihin mielessä alkoi kyteä ajatus triathlonista, johon osallistumisesta olin haaveillut pienestä asti. Meillä oli ollut tapana käydä katsomassa Kuopio triathlonia, kun olin nuori, ja eräänä kesänä olin kisakatsomossa todennut, että: ”minäkin haluan osallistua tähän joskus”.

Uudesta maantiepyörästä innostuneena osallistuin kesällä 2011 muutamaan pyöräilytapahtumaan ja samalla rohkaistuin ilmoittautumaan siihen lapsuuden haaveeseen – Kuopio triathloniin. Minulle, kuten monelle muullekin triathlonia aloittavalle, uinti oli se suurin ongelma. Ensimmäinen pikamatkan triathlon Kuopiossa sujui oikein hyvin, vaikka uinkin rintauintia koko matkan. Kilpaileminen oli sen verran kivaa ja innostus lajia kohtaan kasvoi siinä määrin, että päätin opetella uimaan oikeasti. 

Säännöllinen uintiharjoittelu tuotti tulosta ja kesä 2012 meni kilpailuiden osalta paremmin, kuin uskalsin odottaakaan. Jälleen innostus ja mielenkiinto lajia kohtaan kasvoivat sen verran, että syksyllä 2012 kuvioon tuli mukaan valmentaja ja tavoitteet siirtyivät kuntosarjoista muualle.

Nautin harjoittelusta äärettömän paljon, ja omalla tavallaan mahtavaa on saada kokea ne kaikki hyvät ja huonot päivät myös siellä urheilun parissa. Nyt on jo vaikeaa kuvitella elämää ilman isoa treenikassia, märkiä uimapukuja, rapaisia lenkkareita ja hikisiä treenivaatteita. 

Vaikka matka tähän asti ei ole sujunut ihan ongelmitta, en vaihtaisi näitä hetkiä mihinkään. Pienet loukkaantumiset ja sairastumiset kysyvät luonnetta malttaa levätä, vaikka mieli haluaisi jo mennä. Kokonaisuutena olen valinnut niin mielenkiintoisen ja monipuolisen lajin, että en tiedä, osaako tästä irrottautua edes sitten, kun sen aika on. Mutta sitä ennen aion harjoitella, tulla paremmaksi, tulla nopeammaksi, voittaa ja nauttia elämästä triathlonistina – mihin asti tämä tie sitten viekään!

Sant Hilari Sacalm.

Tässä vielä kuvia minun pisimmältä pyörälenkiltä Espanjassa.

Reitti alkoi suht tasaisesti taas rannikkoa pitkin, kunnes käännyttiin sisämaahan päin. Tässä kohtaa alkaa maisemat jo muuttua.

Vaikka edelleenkään matka ei ollut edennyt ihan vuorille, niin nousua oli kertynyt jo jonkin verran, samoin laskua. Kuvassa näkyvä pyöräilijä menee samaan suuntaan kuin minne mekin lähdettiin jatkamaan.

Ja ihan muutama kilsa äskeisen kuvan perään isoin nousu alkaa jo häämöttää ja maisemat muuttuvat vehreäksi.

Yksi kylä keskellä vuoria.

Kaikkialla oli vihreää!

Tänne kiipeäminen päättyi, kaupunki nimeltä Sant Hilari Sacalm.

Pieni kuvaustauko ja sitten oli edessä se ikävämpi osuus, laskeminen alas..

Loppumatkasta kuvaaminen taisi hieman unohtua kun oli sen verran kylmä. Kiipeäminen Sant Hilariin kesti n.25km verran. Profiili oli sellainen ns. helposti kiivettävä, eli loivahkoa pitkää nousua vaan. Ihan pienintä vaihdetta ei tarvittu ja mäkeä pääsi kyllä kivasti eteenpäin, kunhan ei liikaa tuijottanut nopeusmittaria ;). Huipulla oli tosiaan aika paljon viileämpää kuin alempana, ja laskiessa alas olin aivan jäässä. Pysähdyttiin matkalla yhteen kylään syömään ja lämmittelemään, mutta silti loppumatka kului kiltisti jonossa ilman kameran taskusta kaivamista. Onneksi kuitenkin ne kaikkein parhaat maisemat tuli kuvattua, vaikka eihän ne näissä samalta näytä kuin livenä. Mutta ehdottomasti kannattaa ajaa Sant Hilariin, jos leireilette samalla suunnalla :).

Ja vielä kartasta kiinnostuneille, reitti eteni seuraavia kaupunkeja pitkin noin pääpiirteittäin: Calella - Lloret de Mar - Vidreres - Santa Coloma De Farners - Agles - Sant Hilari Sacalm - Arbucies - Hostalric - Malgrat de Mar ja Calella.

Kuvia leiriltä.

Noniin, vihdoinkin sain ladattua kuvia tänne blogiin, joten täältä tulee pienen selostuksen kera.

Se perus, eli hotellin parvekkeelta.

Toivottavasti saatte näiden kuvien myötä vähän käsitystä paikasta, ja voitte alkaa suunnitella kyseiseen paikkaan leiriä ;). Käsitykseni mukaan paikka on kyllä kohtalaisen hyvin tunnettu suomalaisten triahtlonistien ja uimareiden keskuudessa, ja taisimpa kuulla jonkun sen suuntaisenkin kommentin että "ei sinne Calellaan kaikki enää edes jaksa mennä, kun se on niin nähty". Mutta onneksi löytyy tällaisia tuoreita triathlonisteja ja leireilijöitä niinkuin minä, ja yksi kerta tuolla ei varmasti riittänyt. Jäi nimittäin niin paljon koluttavaksi vielä niitä pyöräreittejä..

Uima-allas aidan takana.

Kaikki valmiina ja melkein tyhjä allas odottaa (harvinaista kyllä!).

Felix valmiina lenkille. Uudet kiekot on ihanat!

Kevyen päivän kevyt pyrörittely ja kuvaustauko.

Yhdestä duathlon-treenistä, ja kyllä siinä on ihan ylämäki, vaikka kuvassa ei siltä näytäkkään.

Yksi päivä ajettiin vähän pidempi (vajaa 100km) lenkki rannikkoa pitkin pohjoiseen, ja maisemat oli aivan huikeat.

Avovesiuinti, joka ei ollutkaan syväjäädyttävä.

Kevyen päivän pyörähengailua lähikortteleissa.

Lähimmässä pyöräkaupassa visiitillä.

Se kiva rantatie, jossa sai juosta kovalla hiekalla pitkän pätkän putkeen.

Ja Calellan ranta.

Barcelonan puolimatkan kisaan meneville: tämä mäki on se ensimmäinen oikea mäki reitillä, jonka jälkeen lasketaan tovi alamäkeä ja sitten alkaa taas nouseminen. Tarina kertoo, että tämä mäki on vasta lämmittelyä sitä oikeaa mäkeä kohti, itse en siellä käynyt.

Lähimmän kunnon mäen loppu, tänne päästäkseen sai kiivetä n.8km.

 

 

Iloinen leiriläinen! :)

Teen vielä oman kuvakoosteen pisimmästä pyörälenkistä, joka oli ehdottomasti koko leirin hienoin maisemien puolesta. Se on sellainen, joka jokaisen siellä olevan tulisi ajaa. Eikä ole mahdottoman mittainen, n.140km.

Kuvien sijasta kuulumisia.

Viimeisen tunnin verran oon taistellut bloggerin ja kuvien lisäyksen kanssa, ja yhden onnistuneen latauksen jälkeen taitaa olla viisaampi vaihtoehto lopettaa. Kuvat Espanjasta antavat siis edelleen odottaa siihen asti, kunnes blogger suostuu ne vähän nopeammin lataamaan tänne.

Joten kuvia ei tule tällä kertaa minusta riippumattomista syistä, mutta kerrotaan nyt edes kuulumisia vähän.

Leiriltä palasin kotiin viime viikon tiistaina, ja arkeen pääsin hyppäämään ihan kirjaimellisesti samantien. Kotona oli vähän remontoitu ja sotkua oli tainnut siinä sivussa vähän syntyä, töihin menin heti seuraavana aamuna ja ruokakin piti tehdä ihan itse :D. Pari päivää meni orientoituessa taas tähän normaaliin elämään, mutta kivaa on olla kotona. Seuraavaa leiriä on kyllä jo suunniteltu, mutta kai täytyy malttaa sinne ensi talveen tai kevääseen asti.

Viime viikko meni treenien osalta kevyesti, kotiin palattua tein vain pari uintia ja kävin pitämässä oman spinningin. Sunnuntaina oli luvassa sitten jo vähän tehokkaampi, joskin aika lyhyt, rypistys. Kieltämättä pyörä liikahti ihan kivasti vuodenaikaan nähden ja juoksukin kulki sen muutaman kilometrin mukavan ripeästi, joten tästä on kyllä hyvä jatkaa kesän kisoja kohti.

Nyt alkuviikkoon on mahtunut kivan vaihteleva maanantain uinti, eilen pieni juoksulenkki ja kelausta altaassa ennen hierontaa, ja tänään ajettiin porukassa vajaa kolme tuntia. Loppuviikkoon luvassa vähän tehojakin, sillä olo alkaa olla varsin hyvä ja palautunut leirin jäljiltä.

Ja loppuun vielä jalan kuulumisia. Sunnuntaina, kolmen päivän juoksutauon jälkeen, juoksin reilut 6km lähes täysin kivuttomalla jalalla. Treenin jälkeen tuntui taas vähän lonkankoukistajassa, mutta kipu katosi kyllä päivässä. Eilen aamulla sain juostua lähes kivuitta 8km ja ilman, että olin turruttanut jalkaa ensin pyöräilemällä ;). Hierojan mukaan siellä ei enää mitään järkyttäviä jumeja ole, joten juokseminen ja kuulostelu jatkuu edelleen. Kinesioteippi on ollut hyvä kaveri, enkä juossut leirillä tai sen jälkeen kertaakaan ilman jalan teippausta. Toivotaan, että suunta on taas parempaan päin eilisen käsittelyn jälkeen!

Mukavia ja tehokkaita treenejä kaikille kevätauringossa!