Finntriathlonin sprintti.

Valmistautuminen perjantain kisaan tuntui menneen hyvin, kun olo oli perjantaina hyvinkin odottavainen ja innokas, jännityksen lisäksi toki. Koska kisa starttasi vasta illalla, kävin aamulla tekemässä lyhyen verralenkin pyörällä Kuopiossa, jonne oltiin edellisenä iltana saavuttu. Samalla pääsin testaamaan uusia Rotorin ovaaleita rattaita, jotka oli viikolla Signaturella pyörääni vaihdettu. Pyörä ja erityisesti rattaat tuntuivat hyvälle ja viimeisetkin turhat hapotuksen rippeet tuntui kadonneen jaloista viikon aikana.

Joroisille ajeltiin iltapäivällä niin, että ehdin kisainfoon. Tiedossa oli hyvin samantyylinen kisa kuin viime vuonna, ainoastaan uintireitti kierrettiin toisin päin. Jännittyneenä siitä sitten laittamaan tavaroita paikoilleen ja starttia odottelemaan..

Uinti lähti liikkeelle hyvin, vaikka muutamat tytöt siitä pääsi karkaamaan edelle samantien. Mun onnekseni he kuitenkin suunnistivat vähän huonosti takasuoralla, ja mä hyödyin siitä uimalla suoraan "oikeaa" reittiä. Vedestä nousin kolmantena parin muun naisen kanssa yhtäaikaa, eroa kärkeen oli noin puoli minuuttia. Näin Veeran vaihtoalueella, ja ripeällä vaihdolla onnistuin pääsemään pyörälle lähes samaan aikaan. Tässä vaiheessa luulin, että Mira oli jo kerennyt mennä menojaan.

Veeran kanssa saatiin heti vuoroveto aikaiseksi, eikä mennyt kovinkaan kauaa kuin joukkoomme liittyi myös miehiä. Oma pyöräily tuntui hyvältä, ja kaikkein rankin pätkä oli ehdottamasti ensimmäiset neljä kilsaa Teboilin kääntöpaikalle. Reippaasta vaihdosta ja mäkijuoksusta pyörän kanssa jäi syke hakkaamaan aikamoisia lukemia (onneksi ei ollut mittaria..), mutta se tasoittui sitten kääntöpaikan jälkeen. Siinä vaiheessa alkoi miehiäkin olla sen verran letkassa, että meidän naisten lisäksi kolme muutakin teki vetohommia. Toisen kääntöpaikan jälkeen, josta lähdetään takaisin Joroista kohti, joukkoon liittyi vielä yksi mies aika-ajopyörällä. Tämä herra ajoi sitten vetovuoronsa aika reippaasti, ja porukka alkoi vähän jojoilla, mutta vaihtoon saavuttiin kuitenkin aika isona yhtenäisenä rykelmänä, minä vähän ennen Veeraa.

Tiesin, että juoksun pitää olla vahvaa ja vauhdikasta jos meinaan saada Veeran kannoiltani. Vaihtoon pääsin vähän aiemmin ja juoksun aloitin sen verran rivakasti, että sain tehtyä heti vähän eroa. Hidastaa en kyllä eron kasvattamisen jälkeenkään uskaltanut, sillä pelkäsin, että jos Veera ei juokse mua kiinni, niin seuraavana on niskassa kova juoksija Heidi. Onnekseni jalat olivat edelleen juoksussakin hyvin yhteistyöhaluiset, ja sain juostua koko matkan hyvää vauhtia aina maaliin asti. Mitään viime vuoteen verrattavaa huikeaa maksimitykistä ei toki tullut, kun yksin juoksin loppuun asti. Vasta maalissa tiesin, että olin voittanut! Pyöräreitillä meille huudettiin, että olette toinen ja kolmas nainen, ja juoksureitillä muutamaan kertaan mulle sanottiin, että toinen nainen olen. Mutta se olikin viestijoukkueen nainen, kuka meni edellä ;). Ja vaikka pyöräreitillä oli hyvin mahdollisuuksia nähdä takaatulevat, niin en jotenkin ollut rekisteröinyt Miraa, vaan olin tosiaan siinä uskossa, että hän meni kokoajan edellä.

Loppuaikani oli 1.05,08. Uintiin kului 5:38, pyöräilyyn 33:08 ja juoksuun 22:20 + vaihdot. Pyörä oli aika tasan 20km, juoksu vähintään 5.3km, jonkun gps:n mukaan jopa 5.6km. Tulokset löytyy täältä: http://www.championchip.fi/tulospalvelu/74d9f812-fa68-4756-a845-cc35015f9012/Pikatriathlon+naiset.

Kisasta ei jäänyt juuri jossiteltavaa, kaikki meni niinkuin pitikin. Ripaus tuuria, hyvältä tuntuvat jalat, kelpo päivä ja hyvä fiilis - niillä mentiin. Tytöille kiitos hyvästä kisasta, just tällaisia kesään kaipaisi vähän enemmän!

Lauantaina oli sitten vuorossa uintia viestijoukkueessa. Yhdestä joukkueesta oli uimari sairastunut, ja sain muutaman päivän varoitusajalla tietää, että olisi mahdollista uida. Tottakai suostuin, sillä sain siitä hyvän reippaan treenin ja kokemusta, sekä haistella samalla puolimatkan kisafiilistä kilpailijan näkökulmasta.

Uintiverran tilalla kävin hölkkäämässä ennen starttia ja olo oli oikein hyvä, eikä jalat tuntuneet kovinkaan väsyneiltä edellisestä illasta huolimatta. Tuuli oli vain melkoinen ja hieman arvelutti, että millaiset aallot siellä onkaan tällä kertaa vastassa. Mielessä kävi Nastolan kisa, jossa uinnista ei meinannut tulla mitään.

Joukkueet starttasivat viimeisenä matkaan, ja eka suora kulki hyvin ja luulin saaneeni hyvän rennon reippaan rytmin päälle. Toki jo tuossa vaiheessa ohiteltavia oli aika paljon, mutta takasuoralla se vasta alkoikin. Aallot oli paljon suurempia ja vaikeuttivat sekä hengitystä, että suunnistusta. Sen lisäksi jouduin pari kertaa ihan rintaa uimalla katsomaan mistä pääsen ohi, kun monta hitaampaa uimaria ui ihan vieri vieressä kunnon rintamassa. Tässä vaiheessa oli jo hyvin selvää, etten tosiaan selviä uinnista siinä ajassa, kuin olin etukäteen ajatellut. Yritin vain keskittyä pitämään tekniikan kasassa ja ottamaan happea ilman, että imen kokoajan Lake Valvatuksen vettä suuhun. Matka taittui, enkä missään vaiheessa ahdistunut ja panikoinut, vaikka helppoa se uinti ei siellä ollut. Ei se ollut sitä muillakaan, joten reilun pari minuuttia suunnitelmia huonompi uintiaika ei juuri jaksanut harmistuttaa. Kokemusta tuli ainakin taas rutkasti lisää!

Uinnin jälkeen loppupäivä menikin kisaa seuratessa ja jännätessä. Tuli nähtyä paljon hienoja suorituksia ja onnellisia triathlonisteja! Toki myös urheilun nurja puoli näkyi lauantain kisassa harvinaisen hyvin, kun monet tutut ja tuntemattomat joutuivat jättämään leikin kesken. Jokatapauksessa Joroisten tunnelma oli kyllä jälleen omaa luokkaansa, ja oli ihan huikeat kaksi päivää triathlonin parissa :).

Nyt täytyy kuitenkin suunnata taas katse eteenpäin Kuopioon kisaa kohti. Sinne valmistautumista innoittaa lisää ainakin uudet lenkkarit, jotka sain lauantaina testiin. Ekan lenkin perusteella vaikuttaa hyvältä, enkä malta odottaa, että pääsen juoksemaan niillä reippasta lenkkiä sisäänajon jälkeen!

Treenejä ja harkkakisaa.

Voimarinteen kisan jälkeen oli suunnitelmissa treenailla suht normaalisti viikko, ja sitten valmistautua Joroisten pikamatkaan. Vaikka Joroinen ei ole mikään tämän kesän päätavoite, niin haluan kuitenkin olla siellä siinä määrin kisakunnossa, että voin tosissani pyrkiä parantamaan viime vuoden neljännestä sijasta paremmille sijoille. Joten tämä viikko menee kisaan valmistautuen.

Viime viikosta muodostui kuitenkin normaalin treeniviikon sijaan tukkoinen treeniviikko. Treenit kyllä maistui ja lenkeillä oli kivaa, mutta jalat veti hapoille turhan helposti. Enkä tajunnut tietenkään heti levätä enempää, kuin olin etukäteen suunnitellut. Lauantai-iltana tein Vihnuksella uinti-pyörä-treeniä ja juoksin vielä lopuksi, eikä jalat olleet kovinkaan terävän tuntuiset edellisen päivän vapaasta huolimatta. Sunnuntain tajusin sitten levätä, ja kappas vaan, extralepo auttoi taas! Eilen harkkikisa samaisessa paikassa menikin jo ihan eri meiningillä.

Voimarinteeltä. Kuva: Timo Kananoja.

Harkkakisan matkat 300m-9km-3,5km sopivat hyvin tähän viikkoon kovemmaksi treeniksi ennen perjantatain sprinttiä. Uinti kulki aika normaalisti, matka on vaan niin äkkiä ohi, ettei oikein ehdi tajuta mitään. Pyöräilyn alussa säädin pyöräkenkiä jalkaan tuskaisen pitkään, eikä reitin alussa oleva ylämäki auttanut asiaa. Tähän asti ne on sujahtaneet jalkaan aika helposti, mutta eilen oli toisenlainen päivä siltä osin. Pyörä kulki kuitenkin ihan kivasti, vaikka loppupätkä tultiin melkoiseen vastatuuleen. Kiltisti ajelin yksin koko matkan, enkä saanut muista apua tuulta halkomaan. Pyörä-juoksu-vaihto oli hidas, sillä lenkkarin pohjallinen oli mennyt ruttuun, enkä ollut tajunnut sitä vaihtopaikkaa laitellessa. Hetken sitä oijottuani sain pohjallisen suoraan ja kengät jalkaan. Juoksun tykitinkin sitten aikalailla niin reippaasti kuin pääsin, ja olen kyllä ihan tyytyväinen 4:13-kilsavauhtiin Sarpatin mäkisellä reitillä. Ennätys harkkakisareitillä tuli, edellinen ennätys viime kesältä parani n.45 sekuntia. Jos vielä tänä kesänä harkkakisoihin pääsen, niin vähän nopeammat vaihdot ja vähempi tuulinen sää, niin voin vielä rikkoa eilisenkin ajan.

Täältä löytyy tulokset: http://www.triathlonteam226.net/tulokset/2336-harjoitus-triathlon-1572013-nokia.html.

Voimarinteeltä. Kuva: Timo Kananoja.

Tänään kävin parin viikon tauon jälkeen muistelemassa uintia ihan altaassa, ja olihan se taas alkuun kummallista. Aloin ekalla pätkällä suunnistaa ja samalla, kun silmät tapitti altaan päätyä tajusin, ettei ehkä tarvitsekaan ;). Hetki piti muistella palasia kasaan ja kahden kilometrin kauhominen tekniikkaan keskittyen meni kyllä älyttömän nopeasti. Vaikka omalla tavallaan avovesiuinti on se juttu ja sitä varten uintia ylipäänsä harjoitellaan, niin jollain mystisellä tavalla kaipaan niitä talven uintitreenejä. Silloin se halliin meno on jotenkin niin rutinoitunutta ja vaikka hyvät ja huonot päivät altaassa näkyi selvemmin kuin muualla, niin aika vähissä oli ne kerrat talvella, kun uinti ei olisi huvittanut ollenkaan. Onneksi reilun viikon päästä Tampereella on taas useampi halli auki ja niihin on siten helpompi mennä, edes kerran viikossa avovesikaudellakin.

Voimarinteeltä. Kuva: Timo Kananoja.

Nyt haluan toivottaa kaikille ihan hirmuisesti tsemppiä lauantain koitosta varten! Nauttikaa, hikoilkaa ja tehkää hienoja suorituksia. Mä koitan kannustaa parhaani mukaan ja samalla jännitän kaikkien tuttujen puolesta aivan hirvittävästi. Joroisilla nähdään! :)

Voimarinteen perusmatka.

Tänään oli vuorossa kisailua perusmatkan muodossa Sastamalan Voimarinteellä. Jostain syystä mua jännitti enemmän kuin normaalisti jo viikolla, mutta perjantai-iltana tehty lyhyt uinti tuntui onneksi sen verran hyvältä, että olo oli ihan luottavainen lauantaina. Oli myös kivaa, että mukaan oli ilmoittautunut kovaa porukkaa naisten sarjaan, mutta samalla se sai kyllä mielen vähän apeaksi, kun tiesin, että valtaosa heistä ajaa kisan läpi aika-ajopyörillä. Mulla ei paljon vaihtoehtoja ole, enkä todellakaan väitä, että kärkimenijöiden mukana olisin millään pyörällä pysynytkään, mutta ainakin tasoitusta (ja etenkin henkistä sellaista) sillä antaa, kun lähtökohtaisesti välineet on erilaiset.

Uinti meni tänään hyvin, ekaa kertaa tämän kesän kisoissa. Vieläkin uintiajassa on vähän ylimääräistä, mutta se johtunee siitä, että olin vähän jopa ylivarovainen startissa ja kiersin reitin kaukaisinta laitaa pitkin ekalla kierroksella. Sen ansiosta sain kuitenkin uida sitten aika rauhassa, kun lisäkseni vain muutamat muut ottivat varman päälle ja valitsivat rauhallisemman reunan. Uinti tuntui kokoajan hyvältä ja huomattavasti helpommalta kuin aikaisemmin. Uintiaika oli aika tarkkaan 25min, kisatuloksissa aika pitää sisällään juoksun mäen päälle vaihtoalueelle.

Pyörä lähti liikkeelle ihan supernihkeästi, ja ekan 5km ajoin aivan tosi hiljaa (kun jalat oli aivan ontot!). Onneksi jalat siitä aukesivat ja loppumatka meni ihan kivasti, mutta jälkeenpäin ajatellen ajoin kyllä liian varovasti. Mäissä tein hommia, enkä olisi niitä kovempaa päässyt, mutta tasaisella taisin vähän laiskotella.. Jotenkin juoksu kummitteli mielessä ja ajattelin ajavani jalat alta, vaikka en ole ikinä sitä edes onnistunut tekemään!

Juoksu oli tosi hyvää ekat 5km. Lähdin ihan reippaasti liikkeelle ja sellaista vauhtia, jota pitäisi pystyä juoksemaan se 10km. Mutta enpä pystynyt. Vauhti hiipui tokalla kierroksella tosi pahasti, ja vaikka jossain vaiheessa huomasin, että ei edes oikein hengästytä, niin en vain saanut käskytettyä jalkoja kovempaan vauhtiin. Paperilla aika ei onneksi näytä ihan surkealta, vähän päälle 46min. Joten jos sillä puoliksi huonolla juoksulla voi juosta tuollaista vauhtia, niin vähän tasaisemman reippaalla pitäisi pystyä kyllä selvästi parempaan.

Kokonaisuutena fiilikset kisasta on aika kaksijakoiset. Uinti oli hyvä, pyörä ihan ok ja juoksusta puolet hyvää, puolet huonoa. Selkeät syyt on kyllä niihin ei niin hyvin onnistuneisiin juttuihin on, joten tiedänpä mitä ja miksi taas harjoitellaan:

Ihan ensin treeniohjelmaan voisi laittaa uinti-pyörä-treeniä. Joku päivä saattaa siis Vihnuksella vilahdella pieni ja kiukkuinen triathlonisti, joka yrittään totuttaa jalkoja pyöräilyyn uinnin jälkeen.

Pyöräilyssä ei tänään sinänsä mitään vikaa ollut sen alun jälkeen, kun vain taas muistaisi ajaa. Siinä on niin helppo päästää itsensä liian helpolla. Tällä hetkellä ne peesivapaat kisat on aika paljon enemmän mun juttu, kuin nämä peesikieltoiset.
 
Juoksua lisää, pitkää ja hidasta ja reipastakin toivottavasti vähän pidempänä treeninä kuin 5km. Juoksumäärät ovat olleet koko kevään niin minimaaliset tuon kiukuttelevan jalan takia, että vauhtia ei vaan riitä yhtään pidemmälle matkalle. Ja viimeksi kun uhosin tekeväni pienen juoksukuurin kun jalka ei enää vaivaa, niin sain sen sortin mystisen ihottuman pariin varpaaseen, että juoksumäärä on taas ollut useamman viikon luokkaa 10km/viikko. Mutta nyt se ihottumakin paranee, joten ehkä pääsen ennen Kuopion kisaa toteuttamaan juoksukuurin!

Jopa noilla pääsisi loppukesästä taas vähän parempaan lopputulokseen :)

Tulokset löytyy täältä, kunhan sivut taas toimivat: http://www.team226.net/time/2013voimarinnela/.