My day.

Musta on kiva silloin tällöin lukea blogeista, miten muut urheilevat ihmiset rytmittävät päivänsä. Joten siitä innostuneena kasailin eilisen päivän osalta yhden esimerkkipäivän omasta arjesta. Tämä kyseinen päivä on työpäivä ja jossain vaiheessa teen vielä vapaapäivästä oman esimerkkinsä. 

Tiistai

Herätys klo 6.10. Kauheasti ei väsytä nousta, mutta silti en ole oppinut aamueläjäksi ainakaan vielä. En voisi kuvitellakaan nousevani joka aamu tähän aikaan, mutta muutaman kerran viikossa se on ihan ok. Aamutoimet, jugurtti aamupalaksi ja suunta Kangasalle uimahalliin.

Uintitreenit klo 7-8.10. Treeni piti sisällään vähän tekniikkaa, potkuja ja pääsettinä paljon satasia. Ei täysiä, mutta reipasta vauhtia. Mittaa treenille tuli 3,4km. Suihkun kautta kotiin aamupalalle!

Aamupala kotona klo 9. Vakkariaamupala pitää sisällään leivän paistetulla munalla, reilun annoksen rahkaa erinäisillä lisukkeilla ja reilusti kahvia. Aamupalan jälkeen oon valmis siirtymään töihin autolla.

Työpäivä 10-19.30. Tänään vuorossa oli pitkä työvuoro. Töissä ehdin puuhata päivän aikan yhtä sun toista ja aika kului pitkästä vuorosta huolimatta kohtuu nopeasti. Jalat kyllä kertoivat illalla, että päivä on seisty tiiviisti kovalla lattialla. Työpäivän aikana söin lounaan ja kaksi välipalaa, kuten aina arkipäivinä töissä.

Autolla kotiin, ja kotona päivällinen klo 20. Iltapuuhana oli tehdä seuraavan aamun spinning-tunti loppuun ja hakea Lauri töistä yhdeksän maissa.

Iltapalarahka vielä klo 22 ja sen jälkeen nukkumaan, sängyssä olin klo.22.30.

Päivästä ei kauheasti ollut kerrottavaa, mutta tapahtumien osalta tiistai oli kyllä tosi normipäivä. Joskus uin tiistaisin kahdesti, kun illalla on vielä tri-seuran vuoro, mutta tällä kertaa oli pakko tehdä spinning valmiiksi ja tänään keskiviikkona kello soitti taas aikaisin (6.30). Iltauinti on sen verran myöhään, että seuraavana aamuna on kiva nukkua hieman pidempään. Unesta en nimittäin viikollakaan kauheasti tingi, kahdeksan tunnin unilla pärjään muutaman päivän, mutta yhdeksän tuntia on paras, eikä sitten tarvitse vetää mitään uniövereitä vapaapäivänä ;).

Lopuksi vielä hauska kuva meidän pyöräperheestä, kun tänään asettelin pyörät siististi rappusten alle. Aika täyttä alkaa olla, mutta Felix toki muuttaa talveksi traineriin.

Pyhäjärveä ympäri ja muuta mukavaa.

Viime viikko kului kyllä kirjaimellisesti perustreenin parissa, tunteja kertyi melkoinen määrä ja tehot olivat lyhyitä reippaita pätkiä lukuunottamatta niin pk:ta kuin olla ja voi. Ajoin paljon pyörällä, ja tuijottelin kaakeleita hieman kampien pyörittämistä vähemmän. Juoksua viikkon ei kuulunut, koska jalka saa edelleen huilata ja koittaa parantua ilman juoksun iskutusta. Tunteja kertyi vähän huomaamatta, kun ajoin useampana päivänä pyörällä töihin ja innostuin myös ajamaan Pyhäjärven ympäri pari kertaa saman viikon aikana! Tiistain vapaapäivänä oli hyvää aikaa kiertää reitti ekaa kertaa ja niin hienohan se oli, että piti mennä sunnuntaina uudestaan. Kun lähden kotoa ajamaan ja kierrän koko lenkin, niin matkaa tulee n.47km ja se tarkoittaa maasturilla leppoisalla vauhdilla edeten ja muutamissa liikennevaloissa seisten vajaata kahta ja puolta tuntia. Maisemat on kyllä aivan huikeat ja jos vain malttaisin (enkä jäätyisi) niin jäisin ihastelemaan niitä vähän väliä! Onneksi hienoja maisemia riittää niin pitkälle matkalle, että pysähtelemättäkin niistä ehtii nauttia. Jos joku tamperelelainen ei ole reittiä kiertänyt, niin lämpimästi suosittelen. Ja mä siis ajelin ihan sitä ohjattua reittiä pitkin (siniset tarrat valopylväissä ja teksti PYHÄ) ja ekalla kerralla ajoin kerran harhaan. Sekin harhareissu päättyi lyhyeen, kun tie päättyi ja tiesi kääntyneensä väärään suuntaan. Joten hyvin oli reitti merkattu ja onnellinen Pyhäjärven kiertäjä selvisi takaisin lähtöpisteeseensä :).

Sunnuntain järvikierroksella. Saanen esitellä uudet perheenjäsenet nimien kera: isompi Toffe ja pienempi Möllis.

Sunnuntai-iltana reippaasta viikosta aiheutunutta väsymystä en juuri havainnut, mutta se tulikin sitten vähän jälkijunassa. Kahden hyvän ja tuntimääräisesti reilun viikon jälkeen tekee ihan hyvää vähän himmailla, ja pikkuväsy on hyvä jarru liikaa intoilua vastaan. Joskus kevyet viikot ovat tylsiä ja tuntuu, ettei tee mitään, mutta nyt olen nauttinut lyhyemmistä treeneistä ja ei niin ohjelmoidusta viikosta.

Viime viikolla Felixkin pääsi vielä lenkille, ehkä viimeistä kertaa tänä vuonna?

Tänään oli tarkoitus tehdä altaassa reilun kolmen kilsan kelaus-treeni, mutta väsy oli työpäivän jälkeen melkoinen ja uinti tuntui tahmealta. Treeni muuttui lyhyemmäksi ja piti sisällään muutamia lyhyitä ja reippaita pätkiä. Mistä tietää, että päätös lyhentää treeniä oli oikea? No siitä, että sen jälkeen ei pode huonoa omaatuntoa "kesken" jääneestä treenistä ja on vaan onnellinen, ettei pakolla tahkonnut kolmea kilsaa menemään. Uskon, että lähes jokaisella on joskus huono omatunto joko siitä, että ei lähtenyt treenaamaan tai siitä, että on jättänyt treenin kesken. Joskus se saattaa kuitenkin olla paras ratkaisu, eikä sitä kannata murehtia sen kummemmin. Laiskuus kannattaa tietenkin erottaa näistä fiksuista ratkaisuista ja usein nuutunut fiiliskin johtuu vain työpäivän jälkeisestä väsystä, joka poistuu kun lähtee treenaamaan.

Tälle viikolle on luvassa vielä ihana pidennetty viikonloppu perheen parissa ja muutamia mukavia treenejä, mutta niitä niin vähän, että voin taas ensi viikolla innolla palata normaalin viikon pariin ;).

Jotain hyvää, jotain huonoa.

Viime viikko alkoi melkoisessa myllerryksessä, harmituksessa ja jännityksessä. Kipuillut jalka helpotti otettaan sen verran, että uskalsin maanantaina kokeilla juosta ihan peruslenkin. Kaikki alkoi hyvin ja luulin vaivan jo osittain poistuneen, mutta kylläpä se kipu sieltä reilun puolen tunnin juoksemisen jälkeen tuli. Ja niin kipeäksi, että juuri pääsin takaisin lähtöpaikkaan. Siinä olikin sitten viime viikon juoksut, tällä viikolla en juokse ollenkaan. Jalka saa nyt huilata juoksun iskutuksesta, sitä hierotaan ja koitan tietenkin hoitaa sitä myös kotona parhaani mukaan. Vaivalle on nyt nimikin: juoksijan polvi, sama mikä mulla oli viime syksynä. Silloin se meni tosi vähällä pois, mutta nyt taisi päästä vähän turhan pitkälle, kun se säteilee polven lisäksi aika kovasti myös lähentäjään ja lonkankoukistajaan. Onneksi uinti ja pyöräily sujuu ilman tuntemuksia, niin niitä saa tehdä ihan mielinmäärin!

Jalan aiheuttaman harmituksen lisäksi onneksi viikkoon mahtui kivojakin juttuja. Ensimmäinen uintitesti tälle syksylle sujui odotusten mukaisesti, kun uin riittävän määrän satasia keskiarvolla himpun verran yli 1.25. Siitä lähdetään parantamaan, katsotaan mihin keväällä päästään ;). Uinti kulkee muutenkin jo pääasiassa kivasti, vaikka edelleen altaassa huonot ja hyvät päivät erottuvat aika selvästi. Onneksi tällä hetkellä niitä hyviä on kuitenkin rutkasti enemmän kuin huonoja! Uimiseen on taas löytynyt se viime talvesta tuttu rytmi, eikä sitä hallille menoa enää sen kummemmin ajattele. Pitkienkin työpäivien jälkeen olen hyvillä mielin mennyt kelailemaan ja tuijottelemaan kaakeleita, ja iltamyöhällä poistunut hallista pimeään iltaan hymyssä suin maailman parhaasta harrastuksesta ja sen aiheuttamasta nälästä nauttien.

Ja jos uinti tuntuu nyt maistuvan, niin kyllä kelpaa myös ajella pyörällä tuolla syksyn väriloistossa. Viime viikolla Felixille sattui pikku haaveri, kun kesken lenkin siitä meni vaihteiden vaijeri poikki. Jouduin soittamaan kyydin kotiin ja jättämään hyvältä tuntuneen lenkin kesken. Onneksi maasturi (joka on saanut nimekseen Möllis) on ollut valmiina ulkoilemaan, ja nyt oonkin ajellut sillä viime päivinä aika monta tuntia. Yhtäjaksoisesti en oikein jaksa sillä tuolla pusikoissa pyöriä kovin kauaa ilman päämäärää, mutta lauantaina sain hyvän treenin tehtyä ajamalla maasturilla salille spinningiin ja sieltä pois. Samoin työmatkat erilaisten mutkien kautta ovat olleet mahtavia, voi niitä Pyynikin maisemia auringonlaskun aikaan...

Pieni ihme, tai vähän suurempikin, pitäsi tapahtua, että pääsisin Kankaapään puolikaalle. Väkisin en sinne lähde jalkaa kipeyttämään, vaan enemmin siirrän taas jälleen kerran juoksun myöhempään ajankohtaan. Se, onko se ajakohta vielä tänä syksynä vai vasta ensi vuonna, selvinnee jossain vaiheessa.