Blogin takana

Moi,

blogin takana tekstejä kirjoittelee 25-vuotias triathlonisti Anni Antikainen. Nyt uskallan jo sanoa itseäni triathlonistiksi, sillä tavoitteita lajiin on asetettu enemmän kuin maaliin pääseminen ;). En suinkaan ole aina ollut urheilija, vaan löytänyt urheilun sanan varsinaisessa merkityksessä oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana. Päivätyönäni teen myyjän hommia urheiluvälineliikkeessä sekä pidän spinning-tunteja tamperelaisessa liikuntakeskuksessa. Viihdyn molemmissa töissäni mainiosti ja niihin on helppo yhdistää tavoitteellinen harjoittelu. Alunperin olen kotoisin Kuopiosta, mutta nyt olen asunut (ja viihtynyt paremmin kuin hyvin) Tampereella jo useamman vuoden.

Mutta nyt vähän taustoja siitä, kuinka tähän on päädytty.

Kuten yllä jo totesin, en ole aina ollut urhelija, enkä varsinaisesti kilpaillut ratsastusta lukuun ottamatta koskaan missään lajissa. Perusliikunnallinen olen kuitenkin ollut lapsesta asti ja ennen teini-ikää lajivalikoima koostui lähinnä ratsastuksesta, tanssista ja laskettelusta. Tykkäsin aina koululiikunnasta ja liikuin mielelläni, mutta pikkuhiljaa harrastukset vähenivät siten, että jäljelle jäi vain ratsastus. Sama laji vei mukanaan toiselle paikkakunnalle jatko-opintoihin peruskoulun jälkeen. Meni muutama vuosi lähes pelkän ratsastuksen parissa, ja samalla pääsi kertymään muutama ylimääräinen kilo koulun maittavien ruokien parissa. Vuonna 2007, ennen koulun loppua, innostuin sitten tiputtamaan ne muutamat kilot pois ja aloittamaan lenkkeilyn. Seuraavana vuonna liityin kuntosalille jäseneksi, ja innostuin käymään lenkkeilyn lisäksi ryhmäliikuntatunneilla ja kuntosalilla. Samaan syssyyn juoksin ensimmäisen puolimaratonini. Silloin tuntui, että olen vihdoin löytänyt sellaisen olotilan, jossa on hyvä olla. 

Vuonna 2009 oli edessä muutto Tampereelle, ja samalla opiskelun ohessa aloitin työt spinning-ohjaajana. Pidin paljon tunteja opiskelun ohessa ja seuraavana syksynä hankin itselleni ensimmäisen maantiepyörän. Samoihin aikoihin mielessä alkoi kyteä ajatus triathlonista, johon osallistumisesta olin haaveillut pienestä asti. Meillä oli ollut tapana käydä katsomassa Kuopio triathlonia, kun olin nuori, ja eräänä kesänä olin kisakatsomossa todennut, että: ”minäkin haluan osallistua tähän joskus”.

Uudesta maantiepyörästä innostuneena osallistuin kesällä 2011 muutamaan pyöräilytapahtumaan ja samalla rohkaistuin ilmoittautumaan siihen lapsuuden haaveeseen – Kuopio triathloniin. Minulle, kuten monelle muullekin triathlonia aloittavalle, uinti oli se suurin ongelma. Ensimmäinen pikamatkan triathlon Kuopiossa sujui oikein hyvin, vaikka uinkin rintauintia koko matkan. Kilpaileminen oli sen verran kivaa ja innostus lajia kohtaan kasvoi siinä määrin, että päätin opetella uimaan oikeasti. 

Säännöllinen uintiharjoittelu tuotti tulosta ja kesä 2012 meni kilpailuiden osalta paremmin kuin uskalsin odottaakaan. Jälleen innostus ja mielenkiinto lajia kohtaan kasvoivat sen verran, että syksyllä 2012 kuvioon tuli mukaan valmentaja ja tavoitteet siirtyivät kuntosarjoista muualle.

Nautin harjoittelusta äärettömän paljon, ja omalla tavallaan mahtavaa on saada kokea ne kaikki hyvät ja huonot päivät myös siellä urheilun parissa. Nyt on jo vaikeaa kuvitella elämää ilman isoa treenikassia, märkiä uimapukuja, rapaisia lenkkareita ja hikisiä treenivaatteita. 

Vaikka matka tähän asti ei ole sujunut ihan ongelmitta, en vaihtaisi näitä hetkiä mihinkään. Pienet loukkaantumiset ja sairastumiset kysyvät luonnetta malttaa levätä, vaikka mieli haluaisi jo mennä. Kokonaisuutena olen valinnut niin mielenkiintoisen ja monipuolisen lajin, että en tiedä, osaako tästä irrottautua edes sitten, kun sen aika on. Mutta sitä ennen aion harjoitella, tulla paremmaksi, nopeammaksi, voittaa ja nauttia elämästä triathlonistina – mihin asti tämä tie sitten viekään!