Kotona taas.

Arkeen on siis palattu leirin jäljiltä ja se sama ralli jatkuu, mihin ennen leiriä jäätiin. Tosin sillä erotuksella, että toistaiseksi saa ottaa treenien osalta iisisti ja normaaliin treeniarkeen palailen vasta ensi viikolla. Muistakaahan muutkin kevään leireilijät, että kun viikkoon tai pariin tunkee yhtäkkiä vähintäänkin tuplamäärä treenitunteja normaaliin verrattuna, niin se vaatii pienen palautumisjakson leirin jälkeen ;). Superkompensaatiota odotellessa!

Iloinen leiriläinen.

 

 

Leiri sujui kyllä aika hyvin suunnitelmien mukaan. Pääpaino oli pk-treenissä pyörällä ja uiden. Tehot tein pääasiassa yhdessä duathlon-treenissä ja sitten leirikisoissa (ja altaassa kohtuu lyhyitä vähän reippaampia settejä pari kertaa). Toki vk:ta tuli joidenkin vuorien valloituksien yhteydessä, mutta mitään "täysiä" mäen päälle ajoa ei ollut tarkoitus harrastaa. Lenkkien keskiwatit ja -sykkeet pysyivät pääsääntöisesti pk:lla ja vaikka tehoilla ei hurjasteltu, niin olin kyllä aika väsy jo maanantain vikalla lenkillä. Kaikki voima jaloista oli käytetty ja viimeisen pyörälenkin istuin kiltisti peesissä ja ylämäet yritin rimpuilla surkeaa vauhtia ylös. Tuttu määräjumi oli siis kylässä, mutta nyt fiilis alkaa olla jo normalisoitunut.

Lauantain leirikisa, joka oli viime kirjoituksessa vielä edessä, meni hyvin ja päästiin mereen uimaan! Aallot olivat melkoiset, mutta selvisin noin kilometrin matkasta ihan hyvin. Aikamoista mylläkkäähän se oli ja vaatisi treeniä, että sellaisessa osaisi oikeasti uida fiksusti. Kaikkia voimia ei kuitenkaan tarvinnut jättää mereen, sillä pyöräosuudelta sain talteen parhaimmat tehot leirin ajalta (jos ei siis lasketa jotain pelkkiä ylämäkikiipeämisiä). Ajaminen tuntui ihan hyvältä, mutta kuitenkin siinä mielessä liian hyvältä, että en saa sitä lopullista runttausta yksin aikaiseksi. En vaan tykkää siitä pyöräilyn aiheuttamasta jalkahapotuksesta, vaikka syke ei edes nouse yhtä korkealle kuin juostessa. Tää on mulle ikuinen ongelma ja tosiaan odotan sitä hetkeä, kun tykkään ajaa pyörällä yksin kovaa! Ja samalla toivon, että se hetki koittaa joskus.

Juoksu sujui tuttuun tapaan ilman kummempia ongelmia ja oli mukavaa juosta. Juostiin edestakainen 2x3km reitti ja toiseen suuntaan oli kova vastatuuli. Muuten se ei haitannut, mutta aika ison eron se teki vauhtiin samantien, kun kääntyi vastaiseen. Mulla ei ollut mitään mittaria matkassa, joten en voinut oikein seurata vauhtia, enkä siten saanut siitä kannustusta yrittää mennä vastatuuleenkin reippaasti. Vauhti vaihteli siis reitillä 4-4:30min/km, keskivauhdin ollessa tuossa puolen välin tienoilla. Kisan jälkeen oli fiilis, että on tehty kovempi treeni, mutta ei nyt mitään ihan oikeaa kisasuoritusta, mikä oli tarkoituskin.

Sunnuntaina ajettiin Sant Hilarin lenkki (viime vuoden kirjoitus siitä: http://anniantikainen.blogspot.fi/2013/05/sant-hilari-sacalm.html), joka oli yhtä kiva kuin viime vuonnakin, vaikka sää ei nyt ollut yhtä hyvä. Sunnuntai oli eka pilvinen ja sateinen päivä, mutta onneksi ei kastuttu kuin vähän Hilariin kiivetessä. Millään kaatosateella en kyllä uskaltaisi tuonne lähteä, kun alastuleminen ihan märkää ja jyrkkää tietä ei olisi kovin kivaa. Hyvä lenkki ajettiin ja jälleen se oli mun leirin pisin, 135km.

Maanantaina nautiskeltiin viimeinen 80km Espajan hyvistä teistä ja kauniista maisemista, ja alettiin pakata tavaroita kotimatkalle. Sinänsä ajankohta leirille oli tosi hyvin valittu, sillä viikon verran saatiin nauttia lähes täysin auringonpaisteesta ja pari viimeistä päivää oli huonompia - eli juuri silloin, kun Suomessakin alkoi olla lämmin. Hyvä aika palata takaisin ;).


Ja sitten vielä sekalaista kuvasaldoa:

Hotellin partsin näkymät.

Serpentiiniteillä.

Päivän lepohetki.

Märkkäri pääsi meren lisäksi altaaseen.

Santi Hilarissa oli vähän paremmat kaakaot - sulatettua suklaata!

Kaverin pyörää koeajamassa iltalenkillä. Kiva pikku Shivi :)

Ja oma uskollinen Felix, jota ei olla heivaamassa Shivin testaamisesta huolimatta :D