Viimeisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo useampi viikko, joten korkea aika kertoa, mitä tälle suunnalle kuuluu. Toukokuuhun onkin mahtunut yhtä sun toista, niin hyviä kuin huonojakin juttuja. Aloitetaan niistä huonoista, jotta päästään ikävämmästä osuudesta eteenpäin..
Kaiken kaikkiaan koko tämä toukokuu on ollut ehdottomasti elämäni hankalin allergian kannalta. En ole koskaan aiemmin joutunut vetämään samaa määrää lääkkeitä selvätäkseni edes jotenkin tästä ajasta. Välillä on ollut ihan hyviä päiviä, välillä taas aivan kamalia. Jokainen, kellä on oikeasti allergiaa, tietää kyllä mitä se pahimmillaan on. Nokka vuotaa seulana, silmiä kutittaa, kurkkuun sattuu, korvia kutittaa, yskitää... Joten, välillä on joutunut helpottamaan treenejä, mutta onneksi tärkeimmät treenit olen saanut tehtyä edes sitten toisena, parempana päivänä.
Myös toinen ikävä juttu liittyy "sairasteluun", sillä juoksijanpolviongelma teki taas uuden tulemisen. Pari kuukautta se pysyi täysin poissa, mutta jostain se taas ilmestyi. En nyt jaksa ruotia mistä kaikesta se voisi johtua, mutta jollain tapaa se nyt pitää perinpohjin selvittää, mistä se tulee aina uudestaan. Jumpattu nimittäin on koko talvi - liekkö sitten tarpeeksi, mutta ainakin kaiken maailman laiskan pakaran herättely-jumpat ovat kyllä tulleet harvinaisen tutuiksi.
Sitten niihin hyviin asioihin, jotka onneksi vielä kumoavat nuo huonot ;).
Ihan ensiksi, allergia on tosiaan väliaikaista koivun osalta ja pahin vaihe loppuu kyllä, toivottavasti hyvinkin pian. Ja polvella voin kyllä näillä näkymin kisat juosta, mutta juoksutreenit taitavat jäädä aika vähälle. Joten kisoja ei ainakaan vielä ruveta kuoppaamaan miltään osin.
Pari viikkoa sitten uin hyvän testin märkäpuvulla hallissa, ja vauhti oli kyllä hyvinkin mieleistä. Hyvillä mielin nyt vain koitetaan siirtää siitä edes hyvä osa avoveteen! Viime viikolla järveen pääsikin jo useamman kerran, ja heti ekasta kerrasta alkaen homma kyllä tuntui tutummalta (ja uin suorempaan!) kuin viime kesänä. Nyt niitä järvitreenejä pitäisi vain saada lisää ja vielä ilman jäätävää siitepölykerrosta pinnan päällä.
Eilen sain ajettua hyvän treenin harkkatemmossa, jossa matkana oli 20km. Se olikin mun eka tempo ikinä ja ajo onnistui kyllä oikein kivasti. Tavoitteena oli saada mittariin yli 200 wattia temmon ajalta ja se toteutui. Noilla tehoilla keskivauhti oli tasan 34km/h. Ekaa kertaa kevään aikana sain tauluun tällaiset lukemat ja tuntuu kyllä, että wattimittarista on ollut tosi paljon hyötyä. Voin kyllä lämpimästi suositella, jos joku siellä harkitsee hankkimista! Tykkään edelleen seurata myös sykettä ja vauhtia ajaessa, mutta oon säätänyt Garminin näytön siten, että watit on isoimmalla ja muut tiedot pienemmällä. Se tuntuu tosi hyvältä ja toimivalta noin :). Tulokset löytyy täältä: http://triathlonteam226.net/tulokset/2461-harjoitus-tempo-2652014-nokia.html.
Joten, treenit kisoja kohti on kyllä onnistuneet niiltä osin, kun niitä on vain päässyt ja pystynyt tekemään. Päätin, että en vaivaa nyt päätäni sillä juoksutreenien puuttumisella, vain juoksen kisoissa sitten sitä vauhtia kuin tällä treenillä pystyn. Tiedän, että kaikki vauhti ei taustalta katoa yhtään mihinkään ja onneksi ensin on vain sprinttikisat edessä.. Toivottavasti jonakin vuonna juoksua saisi treenata hieman enemmän, sillä tiedän, että vauhtia tulisi roimasti lisää.
Toivottavasti viime viikon kelit palaavat piakkoin, sillä lämmintä järvivettä kaivataan jo vajaan kahden viikon kuluttua Vantaalla. Kivoja ja mukavan kovia treenejä kaikille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti