Parhautta päivään.

Korvatulehdukset ja muut velmut taudit alkavat olla taakse jäänyttä aikaa ja jo viime viikolla olo alkoi olla terve. Viime viikon otin kuitenkin vielä varovasti, mutta tämä viikko alkaa lähennellä jo normaalia treeniviikkoa pienillä kevennyksillä, vihdoinkin!

Viime viikolla ehdin korkkaamaan laskukauden Ellivuoren söpöissä pikkurinteissä.

Pari vapaapäivää ovat siis kuluneet parhaalla mahdollisella tavalla: treenaten, syöden ja leväten. Täydellinen vapaapäivä oli erityisesti eilen ja sain nautiksella jokaisesta hetkestä aamusta iltaan. Aamulla kello soi seitsemän aikaan, ja kahdeksalta olin jo spinningissä. Reilu tunti ajoa ja salitreeni siihen päälle. Keskustasta kotiin syömään ja tunniksi päiväunille. Unien jälkeen kaupan kautta uimahallille tekemään oma treeni altaaseen ja hallilta taas kotiin syömään. Illalla oli vielä edessä paluu hallille vetämään uintitreenit tri-porukalle, joten ihan täysin epäsosiaalinen päivä ei eilisestäkään tullut ;). Treenit alkavat sujua normaaliin malliin ja voimat löytävät tiensä takaisin kroppaan niin kelpaa taas harjoitella.

Välipalaa spinun ja salin jälkeen.

Toisesta yhtä kivasta päivästä saan nauttia vielä tänäänkin, vaikka treenien osalta onkin eilistä kevyempää. Pienen aamutreenin lisäksi päivään kuului hieronta, ja kohta pääsen vielä pitämään oman spinning-tuntini. Tällaisten päivien jälkeen onkin aina kiva palata töihin, niinkuin huomenna teen :).

Monia asioitta opin taas arvostamaan, kun sairastelee pidemmän pätkän putkeen, eikä pysty elämään ja käyttämään aikaansa sillä tavoin, kuin haluaisi. Vaikka en petipotilaana tai tosi sairaana missään vaiheessa ollutkaan, niin silti oli hetkittäin vaikea asennoitua tekemään olemattoman kevyitä ja lyhyitä treenejä, lepäämään ja kuluttamaan aikaansa vain "johonkin". Yksi asia, johon erityisesti kiinnitin huomiota oli se, että miten hyvin uni maittaa kun alla on kunnon treeniä. Normaalisti nukahtamiseen ei edes kiinnitä huomiota, mutta sairastellessa treenin ollessa vähäistä huomasin, kuinka unikaan ei maita samaan malliin. Teki mieli valvoa iltaisin myöhään ja rytmi meinasi väkisinkin kääntyä ihan kummalliseksi. Pyörin sängyssä ja katselin kattoon... Nyt oon taas ollut ihan valmis nukkumaan viimeistään yhdeltätoista ja päiväunetkin kelpaavat, silloin kun on vain mahdollisuus ne nukkua. Ja miten maistuukaan arki hyvältä tukkoisten jalkojen kera, kun niitä molempia on useamman viikon odottanut! :D