tiistai 23. heinäkuuta 2013

Finntriathlonin sprintti.

Valmistautuminen perjantain kisaan tuntui menneen hyvin, kun olo oli perjantaina hyvinkin odottavainen ja innokas, jännityksen lisäksi toki. Koska kisa starttasi vasta illalla, kävin aamulla tekemässä lyhyen verralenkin pyörällä Kuopiossa, jonne oltiin edellisenä iltana saavuttu. Samalla pääsin testaamaan uusia Rotorin ovaaleita rattaita, jotka oli viikolla Signaturella pyörääni vaihdettu. Pyörä ja erityisesti rattaat tuntuivat hyvälle ja viimeisetkin turhat hapotuksen rippeet tuntui kadonneen jaloista viikon aikana.


Joroisille ajeltiin iltapäivällä niin, että ehdin kisainfoon. Tiedossa oli hyvin samantyylinen kisa kuin viime vuonna, ainoastaan uintireitti kierrettiin toisin päin. Jännittyneenä siitä sitten laittamaan tavaroita paikoilleen ja starttia odottelemaan..

Uinti lähti liikkeelle hyvin, vaikka muutamat tytöt siitä pääsi karkaamaan edelle samantien. Mun onnekseni he kuitenkin suunnistivat vähän huonosti takasuoralla, ja mä hyödyin siitä uimalla suoraan "oikeaa" reittiä. Vedestä nousin kolmantena parin muun naisen kanssa yhtäaikaa, eroa kärkeen oli noin puoli minuuttia. Näin Veeran vaihtoalueella, ja ripeällä vaihdolla onnistuin pääsemään pyörälle lähes samaan aikaan. Tässä vaiheessa luulin, että Mira oli jo kerennyt mennä menojaan.


Veeran kanssa saatiin heti vuoroveto aikaiseksi, eikä mennyt kovinkaan kauaa kuin joukkoomme liittyi myös miehiä. Oma pyöräily tuntui hyvältä, ja kaikkein rankin pätkä oli ehdottamasti ensimmäiset neljä kilsaa Teboilin kääntöpaikalle. Reippaasta vaihdosta ja mäkijuoksusta pyörän kanssa jäi syke hakkaamaan aikamoisia lukemia (onneksi ei ollut mittaria..), mutta se tasoittui sitten kääntöpaikan jälkeen. Siinä vaiheessa alkoi miehiäkin olla sen verran letkassa, että meidän naisten lisäksi kolme muutakin teki vetohommia. Toisen kääntöpaikan jälkeen, josta lähdetään takaisin Joroista kohti, joukkoon liittyi vielä yksi mies aika-ajopyörällä. Tämä herra ajoi sitten vetovuoronsa aika reippaasti, ja porukka alkoi vähän jojoilla, mutta vaihtoon saavuttiin kuitenkin aika isona yhtenäisenä rykelmänä, minä vähän ennen Veeraa.


Tiesin, että juoksun pitää olla vahvaa ja vauhdikasta jos meinaan saada Veeran kannoiltani. Vaihtoon pääsin vähän aiemmin ja juoksun aloitin sen verran rivakasti, että sain tehtyä heti vähän eroa. Hidastaa en kyllä eron kasvattamisen jälkeenkään uskaltanut, sillä pelkäsin, että jos Veera ei juokse mua kiinni, niin seuraavana on niskassa kova juoksija Heidi. Onnekseni jalat olivat edelleen juoksussakin hyvin yhteistyöhaluiset, ja sain juostua koko matkan hyvää vauhtia aina maaliin asti. Mitään viime vuoteen verrattavaa huikeaa maksimitykistä ei toki tullut, kun yksin juoksin loppuun asti. Vasta maalissa tiesin, että olin voittanut! Pyöräreitillä meille huudettiin, että olette toinen ja kolmas nainen, ja juoksureitillä muutamaan kertaan mulle sanottiin, että toinen nainen olen. Mutta se olikin viestijoukkueen nainen, kuka meni edellä ;). Ja vaikka pyöräreitillä oli hyvin mahdollisuuksia nähdä takaatulevat, niin en jotenkin ollut rekisteröinyt Miraa, vaan olin tosiaan siinä uskossa, että hän meni kokoajan edellä.


Loppuaikani oli 1.05,08. Uintiin kului 5:38, pyöräilyyn 33:08 ja juoksuun 22:20 + vaihdot. Pyörä oli aika tasan 20km, juoksu vähintään 5.3km, jonkun gps:n mukaan jopa 5.6km. Tulokset löytyy täältä: http://www.championchip.fi/tulospalvelu/74d9f812-fa68-4756-a845-cc35015f9012/Pikatriathlon+naiset.

Kisasta ei jäänyt juuri jossiteltavaa, kaikki meni niinkuin pitikin. Ripaus tuuria, hyvältä tuntuvat jalat, kelpo päivä ja hyvä fiilis - niillä mentiin. Tytöille kiitos hyvästä kisasta, just tällaisia kesään kaipaisi vähän enemmän!


Lauantaina oli sitten vuorossa uintia viestijoukkueessa. Yhdestä joukkueesta oli uimari sairastunut, ja sain muutaman päivän varoitusajalla tietää, että olisi mahdollista uida. Tottakai suostuin, sillä sain siitä hyvän reippaan treenin ja kokemusta, sekä haistella samalla puolimatkan kisafiilistä kilpailijan näkökulmasta.

Uintiverran tilalla kävin hölkkäämässä ennen starttia ja olo oli oikein hyvä, eikä jalat tuntuneet kovinkaan väsyneiltä edellisestä illasta huolimatta. Tuuli oli vain melkoinen ja hieman arvelutti, että millaiset aallot siellä onkaan tällä kertaa vastassa. Mielessä kävi Nastolan kisa, jossa uinnista ei meinannut tulla mitään.

Joukkueet starttasivat viimeisenä matkaan, ja eka suora kulki hyvin ja luulin saaneeni hyvän rennon reippaan rytmin päälle. Toki jo tuossa vaiheessa ohiteltavia oli aika paljon, mutta takasuoralla se vasta alkoikin. Aallot oli paljon suurempia ja vaikeuttivat sekä hengitystä, että suunnistusta. Sen lisäksi jouduin pari kertaa ihan rintaa uimalla katsomaan mistä pääsen ohi, kun monta hitaampaa uimaria ui ihan vieri vieressä kunnon rintamassa. Tässä vaiheessa oli jo hyvin selvää, etten tosiaan selviä uinnista siinä ajassa, kuin olin etukäteen ajatellut. Yritin vain keskittyä pitämään tekniikan kasassa ja ottamaan happea ilman, että imen kokoajan Lake Valvatuksen vettä suuhun. Matka taittui, enkä missään vaiheessa ahdistunut ja panikoinut, vaikka helppoa se uinti ei siellä ollut. Ei se ollut sitä muillakaan, joten reilun pari minuuttia suunnitelmia huonompi uintiaika ei juuri jaksanut harmistuttaa. Kokemusta tuli ainakin taas rutkasti lisää!

Uinnin jälkeen loppupäivä menikin kisaa seuratessa ja jännätessä. Tuli nähtyä paljon hienoja suorituksia ja onnellisia triathlonisteja! Toki myös urheilun nurja puoli näkyi lauantain kisassa harvinaisen hyvin, kun monet tutut ja tuntemattomat joutuivat jättämään leikin kesken. Jokatapauksessa Joroisten tunnelma oli kyllä jälleen omaa luokkaansa, ja oli ihan huikeat kaksi päivää triathlonin parissa :).

Nyt täytyy kuitenkin suunnata taas katse eteenpäin Kuopioon kisaa kohti. Sinne valmistautumista innoittaa lisää ainakin uudet lenkkarit, jotka sain lauantaina testiin. Ekan lenkin perusteella vaikuttaa hyvältä, enkä malta odottaa, että pääsen juoksemaan niillä reippasta lenkkiä sisäänajon jälkeen!




4 kommenttia:

  1. Onnea voittajalle! Vauhtimimmi! :)

    VastaaPoista
  2. Paljon onnea Anni, upeaa jälleen kerran! Ja ihanaa, että tuo sun uinti taas sujuu!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Ninni! Mua harmitti ihan tuhannesti kun kuulin, että säkin oot tullu kesken uinnin pois. Uusia haasteita kohti vaan nyt sit :)

      Poista