lauantai 28. syyskuuta 2013

Vähemmän ja kevyemmin.

Siinäpä tämän viikon teema. Maanataina tein vielä aika normaalin treenipäivän, mutta tiistaista eteenpäin treeniä on tullut selvästi normaalia viikkoa vähemmän. Kroppa alkoi parin hyvän ja tuntimääräisesti reilumman viikon jälkeen huudella vähän kevyempää settiä, joten tällä kertaa se sai mitä halusi. Jaksotuksellisesti tämä oli hyvä juttu, sillä nyt voin tehdä vielä pari hyvää viikkoa ennen puolikasta, joka toivottavasti odottelee kolmen viikon kuluttua.

Treenit ovat edelleen maittaneet hyvin, joskin pientä syysväsymystä on havaittavissa.. Miksei läpi talven voi olla valoisaa myös aiemmin aamulla? Kummasti luomia painaa, kun joutuu välillä heräämään pimeän aikaan, mutta kaipa siihen taas tottuu. Kylmä sää ei ole enää tällä viikolla huudellut maantiepyöräilemään, ja kaikki viikon pyöräilyt olenkin ajanut spinningissä. Vielä en kuitenkaan laita Felixiä talviteloille, sillä joku nätti syyslenkki täytyy tehdä. Uusi maasturi muutti meille pari viikkoa sitten ja nyt ajelen maasturilla aika paljon mieluummin kuin ennen. Vanha maasturi oli mulle vähän epäsopiva ja raskas ajaa, mutta uudella 29:llä rullaa ihan kivasti välillä työmatkatkin. Matkaa mulle tulee n.15km suuntaansa, joten menee kyllä ihan treenistä kun sen edestakaisin maasturilla ajelee. Tehokasta ajo-aikaa ja miellekkyyttä tulee vähän lisää, jos kiertää latupohjia pitkin osan matkasta.

Uintia viikkoon mahtui viisi kertaa ja n.14km, eli suunnilleen mun normaalin viikon verran. Siitä en kokenut nyt tarpeelliseksi kevennellä kummemmin. Eniten kevyttä viikkoa taisivat kaivata jalat, jotka meinaavat taas suuttua juoksemisesta. Vaikka kilsamäärät kasvoivat kesän kisaviikoista nyt syksylle maltillisesti, niin silti kintut meinaa vetää jumiin milloin mistäkin. Hierojalle on ollut tarvetta nyt kerran viikossa ja toivottavasti ne käsittelyt yhteistyössä muun lihashuollon ja kevyemmän viikon avulla karkoittavat nämä kummat jalkavaivat.

Terhi kirjoittelikin jo hyvän jutun uintitreeneistämme viime viikolla. Yksi uusi juttu tähän syksyyn oli tosiaan liittyminen oikeaan uimaseuraan (enpä olisi tätäkään muutama vuosi sitten uskonut!) ja aloittamaan treenaaminen masters-uintiporukassa. Masters-treenit tuovat huippua vaihtelua perustriathlonisti-kelailuun, sillä usein näissä treeneissä saa uida reilusti reippaita lyhyitä pätkiä ja muitakin lajeja kuin vaparia. Sinänsä ne muut lajit ei ainakaan toistaiseksi ole ihan suosikkeja, mutta kivaa vaihtelua ne silti tuo. Rinulista kyllä ihan tykkään, mutta selkä ja varsinkin perhonen, jota en todellakaan osaa, vaativat vielä kyllä aika paljon harjoittelua ja totuttelua... Ehkä keväällä oon niissäkin vähän parempi ;).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti