Pyhäjärveä ympäri ja muuta mukavaa.

Viime viikko kului kyllä kirjaimellisesti perustreenin parissa, tunteja kertyi melkoinen määrä ja tehot olivat lyhyitä reippaita pätkiä lukuunottamatta niin pk:ta kuin olla ja voi. Ajoin paljon pyörällä, ja tuijottelin kaakeleita hieman kampien pyörittämistä vähemmän. Juoksua viikkon ei kuulunut, koska jalka saa edelleen huilata ja koittaa parantua ilman juoksun iskutusta. Tunteja kertyi vähän huomaamatta, kun ajoin useampana päivänä pyörällä töihin ja innostuin myös ajamaan Pyhäjärven ympäri pari kertaa saman viikon aikana! Tiistain vapaapäivänä oli hyvää aikaa kiertää reitti ekaa kertaa ja niin hienohan se oli, että piti mennä sunnuntaina uudestaan. Kun lähden kotoa ajamaan ja kierrän koko lenkin, niin matkaa tulee n.47km ja se tarkoittaa maasturilla leppoisalla vauhdilla edeten ja muutamissa liikennevaloissa seisten vajaata kahta ja puolta tuntia. Maisemat on kyllä aivan huikeat ja jos vain malttaisin (enkä jäätyisi) niin jäisin ihastelemaan niitä vähän väliä! Onneksi hienoja maisemia riittää niin pitkälle matkalle, että pysähtelemättäkin niistä ehtii nauttia. Jos joku tamperelelainen ei ole reittiä kiertänyt, niin lämpimästi suosittelen. Ja mä siis ajelin ihan sitä ohjattua reittiä pitkin (siniset tarrat valopylväissä ja teksti PYHÄ) ja ekalla kerralla ajoin kerran harhaan. Sekin harhareissu päättyi lyhyeen, kun tie päättyi ja tiesi kääntyneensä väärään suuntaan. Joten hyvin oli reitti merkattu ja onnellinen Pyhäjärven kiertäjä selvisi takaisin lähtöpisteeseensä :).

Sunnuntain järvikierroksella. Saanen esitellä uudet perheenjäsenet nimien kera: isompi Toffe ja pienempi Möllis.

Sunnuntai-iltana reippaasta viikosta aiheutunutta väsymystä en juuri havainnut, mutta se tulikin sitten vähän jälkijunassa. Kahden hyvän ja tuntimääräisesti reilun viikon jälkeen tekee ihan hyvää vähän himmailla, ja pikkuväsy on hyvä jarru liikaa intoilua vastaan. Joskus kevyet viikot ovat tylsiä ja tuntuu, ettei tee mitään, mutta nyt olen nauttinut lyhyemmistä treeneistä ja ei niin ohjelmoidusta viikosta.

Viime viikolla Felixkin pääsi vielä lenkille, ehkä viimeistä kertaa tänä vuonna?

Tänään oli tarkoitus tehdä altaassa reilun kolmen kilsan kelaus-treeni, mutta väsy oli työpäivän jälkeen melkoinen ja uinti tuntui tahmealta. Treeni muuttui lyhyemmäksi ja piti sisällään muutamia lyhyitä ja reippaita pätkiä. Mistä tietää, että päätös lyhentää treeniä oli oikea? No siitä, että sen jälkeen ei pode huonoa omaatuntoa "kesken" jääneestä treenistä ja on vaan onnellinen, ettei pakolla tahkonnut kolmea kilsaa menemään. Uskon, että lähes jokaisella on joskus huono omatunto joko siitä, että ei lähtenyt treenaamaan tai siitä, että on jättänyt treenin kesken. Joskus se saattaa kuitenkin olla paras ratkaisu, eikä sitä kannata murehtia sen kummemmin. Laiskuus kannattaa tietenkin erottaa näistä fiksuista ratkaisuista ja usein nuutunut fiiliskin johtuu vain työpäivän jälkeisestä väsystä, joka poistuu kun lähtee treenaamaan.

Tälle viikolle on luvassa vielä ihana pidennetty viikonloppu perheen parissa ja muutamia mukavia treenejä, mutta niitä niin vähän, että voin taas ensi viikolla innolla palata normaalin viikon pariin ;).